Mulla on usein tämmönen tunne, kun haluaisin nähdä ihania kavereitani enemmän. Mutta se, että en ole ainoa joka kamppailee samaisen ajankäyttöongelman kanssa, lohduttaa vähän. Sillon kun nähdään, se on laatuaikaa. <3
Se miksi juuri tänään aloin miettimään tätä aihetta johtuu siitä, että tänään on syntymäpäiväni. Oon saanu PALJON ihania onnentoivotuksia ihanilta ystäviltä. Facebookissa, tekstarina ja soittona.
Mietin vaan, kuinka tärkeitä ystävät onkaan mulle. Tosi tärkeitä! Ja kuinka onnellisessa asemassa koen olevanikaan, kun omistan niin paljon, niin ihania, ystäviä. Pidetään kiinni ystävyyssuhteista, hoidetaan niitä ja yritetään nähdä ajan sallimissa rajoissa. Vaikka yhteisen ajan löytäminen vaatisi ylimääräisiä ponnisteluita ja järjestelyitä, on se sen arvoista.
Sitten hetkeen, kun tulin kotiin töistä. Antti oli heränny yövuoron jäljiltä ja odotti mua, uitetun koiran näköistä vaimoaan (siä vähän satoi), töistä. :D
Mä sain sellaset lahjat, jotka tuun muistan ihan aina. Näiden lahjojen ansiosta mä tuun saamaan elämääni niin hienoja muistoja, että ne on korvaamattomia.
Ensimmäisenä ylläolevista lahjoista liput Jarkko Aholan joulukonserttiin itsenäisyyspäivän aatoksi. Voiko olla osuvampaa lahjaa syksyllä syntyneelle jouluhullulle? ;)
Ja toisena... Antti halusi varmistaa että mä teen jotain, mistä haaveilen. Eli toukokuussa lähden pyörämatkalle Pyreneille Ranskaan! Siitä tulee fyysisesti ja henkisesti ihan huima reissu! Matkaan lähtee samanhenkistä porukkaa ja reissu kestää viikon. Tää on jotain, mikä on niin mua varten. Aika huimaa. Menin ehkä sanattomaks? Jep, minä.. Moottoriturpa...
Nyt, näillä ystävä- ja lahja-ajatuksilla, mä toivotan kaikille mukavaa tiistai-illan jatkoa ja jään odottamaan kinkkukiusausta uunista... Synttäri-illan mä aion viettää sohvalla kattoen telkkarista Miehen puolikkaita ja syömällä kuivattuja hedelmiä, jotka hain Punnitse&Säästä -kaupasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti