Venyttelyhaaste

Huomenta, ja kivaa perjantaita! Niinhän se viikko on mennyt taas vauhdilla.

Tiistaiaamuna mä menin puol seitsemäks töihin, kun lähdettiin ajelemaan Mikkeliin töiden merkeissä. Epäilin kovasti Kuortin ABC -asemalla aamukahvilla pysähtyessä ja savoa kuunnellessa, että musta sen päivän aikana tulee kiero. No ehkä mä oon immuuni, sillä kyllähän mussa oikeesti virtaa vähän ehtaa savolaista verta. Tai vaihtoehtoisesti mä olen jo valmiiksi kiero... Mutta vastuuhan on aina kuulijalla. ;) Toimistolla oltiin neljän aikaan takaisin ja kotiin pääsin viiden aikaan. Kuusi tuntia autossa istumista ei oo ihan mun juttu. Oltiin ilta kotona lunkisti, käytiin saunassa ja serkkupoika tuli poikkeen illalla.

Savon mualla

Keskiviikkona mä kävin illalla vetämässä tuplajumpat. Noh, ensin oli kyllä kova spinningtunti, mutta se toinen jumppa kuuluikin kategoriaan keho&mieli. Eli kävin Heidin kanssa taas siinä fitness fusionissa. Me ollaan herkuttoman jälkeen aloittamassa uutta haastetta, mutta tällä kertaa ei onneksi rajoiteta syömistä. Me otetaan tämmöinen venyttelyhaaste. Koska mun lantion seutu on niin kankea tällä hetkellä, eikä istumatyö ja pyöräilyharrastus ilman venyttelyjä yhtään ainakaan helpota asiaa, niin tavoitteena on laittaa paikat vetreemmiksi. Voin esimerkkinä kertoa eilisestä fusion -tunnista, että loppurentoutuksen aikana kun oltiin selinmakuulla tarkoituksena laittaa jalkapohjat tavallaan yhteen ja levittää polvia sammakkoasentoon, niin enhän mä niin pystynyt tekemään. Nivusissa ja lonkissa sen luokan lukot että pahaa teki. Me tehdään niin, että suoritetaan alkumittaus, ja kuukauden päästä tarkistetaan tilanne. Eli istutaan selkä suorassa leveässä haara-asennossa (tai mun kohdalla ei niin kovin leveässä) niin, että jalat on seinää vasten. SItten mitataan matka navasta seinään ja kuukauden päästä uusiksi. Käsi ylös kuka muu lähtee tähän haasteeseen mukaan! Takareidet mulla on kyllä hyvin venyvät, mutta nuo lonkankoukistajat on kuin puupökkelöt. Huh, nyt siihen tulee kyllä muutos.

Eilen, kuten tällä viikolla muutenkin, urheilin poikkeuksellisen myöhäisenä ajankohtana. Kävin vetäsemässä salireenin Antin sähkyreenien aikana.

Tänään mulla on tavoitteena saada lounastauolla aikaiseksi vietyä molemmat sormukseni kultasepänliikkeeseen tarkistettavaksi kivien istutus. Kuulin, että se olisi parin vuoden välein syytä teettää, mutta sormukset ovat pian kolme vuotta vanhoja. Kaverilta tipahtikin jo omastansa kivi. Sitten rennoin mielin viikonlopun vietottoon! Mutta ensin on ahkeroitava perjantainen työpäivä alta pois.

Mukavaa viikonloppua!

Sunnuntaikeilaus

Sunnuntaiaamuna lähdettiin heti aamupalan jälkeen ajelemaan kohti Tamperetta. Katottiin miesten 50km:n hiihto ja lähdettiin salille. Antilla oli jalkapäivä ja mä heiluin siä muuten. Noh, poljin ensin 30 minuuttia pyörää ja otin siinä kunnon hiet. Sitten kyykkäilin (etukyykkyjä), tein vatsoja, kyykkäilin taas, mutta askelkyykyin ja selkäpenkistä tein alaselkää. Sit poljin taas. Semmonen tunnin verran kestävä sunnuntaitreeni.

Käytiin ruokakaupassa ja sit pyörähdettiin kotona vaihtamassa vaatteet. Antti
lähti Sohoon kattoon jalkapalloo ja mä menin Heidin ja Tunturin kans New Yorkiin syömään.

Annos New Yorkissa

Söin tuommosen sienen jossa oli sisällä chevree ja sit noita pestotomaatteja. Oli kyllä hyvää!!

Meillä oli neljältä varattu rata keskustan uudessa keilapaikassa Space Bowling. Mä oon aivan umpisurkee keilaan, mutta on se silti ihan älyttömän kivaa! Pitäis käydä useammin keilaamassa, kuin kerran kahteen vuoteen. Nimittäin kyllä se sitten alkukankeuksien jälkeen alkoi sujumaan ja sadan pisteen rajan sain just tavoitettua. Noh, hävisinhän mä tytöille ja oon nyt pienen vedonlyönnin jälkeen Tunturille jälkkärin pystyssä. ;) Mutta onneks mä oon hyvä häviäjä, hah! :D

Keilaamassa

No joo. Antti sai futiksensa samoihin aikoihin katottua Sohossa, joten lähettiin kotiin. Naulauduttiin telkkarin eteen kyllä illaksi, kun katottiin se uusin Mission Impossible boxilta. Ne on kyllä viihdyttäviä leffoja, ja mäkin jaksan kattoo yhteen menoon koko leffan. ;) Ei nimittäin mikään itsestäänselvyys. Nukkumaan meninkin jo puoli kympin aikaan ja ennen kymppiä olin jo sikeessä unessa...

Nyt alkoi taas arki ja aherrus! Antti on miten sattuu tän viikon töissä. Tänään iltavuorossa, loppuviikko periaatteessa aamussa, paitsi keskiviikkona (ainakin) se tekee puolitoistakertaisen vuoron. Mä taas oon huomenna koko päivän Mikkelissä työreissussa, joten tämänkin viikko tulee menemään hujauksessa.

Välipalapuuro

Illalla kävin spinningissä hikoilemassa ja nyt täytyy vielä purkaa kamerasta kuvat pois huomista työreissua varten. Onneks mun kotiapulainen oli tehny tänään ihanaa keittoa!

Keittoa <3

Leijonamieltä

Käytiin aamulla Antin mummulla ja papalla. Antin pappa oli viikolla lähteny vaihdattaan rannekelloonsa paristoa, niin se oli tullu takaisin uudella aitolla. :D Oli vaan kysyny Antin mummulta, että tuu kattoon ja sano kelpaako rouvalle. ;) Mun mielestä oli niin ihanaa kun se viimein oli sen ostanu, kun kauan sitä suunnitteli.

Iltapäivällä Antin porukat kävi kahvilla ja sitten keskityttiin miesten ampumahiihtoon telkun edessä. Sitten jääkiekon pronssipeliä, joka huipentui hienoon pronssiin, monen mahtavan pelaajan maajoukkueuran lopettamiseen ja huikeeseen tunnelmaan. Selänne on mun lemppari ollu pikkutytöstä lähtien, niin kyllä tuli tippa jos toinenkin linssiin haastattelua kuunnellessa. 

Kiitos Teemu!

Sauna laitettiin lämpiään. Viikonloppujen kohokohta täällä maalla on aina tuo pihasauna, jossa saa maailman parhaimmat löylyt!

Kiekkoillen kohti viikonloppua

Tänään iltapäivä meni töissä vähän niin ja näin työnteon puolesta, sillä lätkämatsi oli samaan aikaan meneillään ja telkkari oli selän takana auki. :D Luulenpa että aika monessa muussakin työpaikassa on tänään seurattu peliä enemmän ja vähemmän tiiviisti.

Mutta ihanasti katkesi työpäivä puolilta päivin, kun mulla oli lounastreffit Heidin kanssa. Käytiin Comossa syömässä, kun siellä oli Ravintola.fi -kortilla kaks lounasta yhden hinnalla. ;) Mä söin sienirisottoa ja Heidi lihapullia. Mun annos oli ainakín mielettömän herkullinen, eikä  Heidikään pahemmin valittanut. ;)

Sienirisottoa Comossa

Työpäivän jälkeen suuntasin rautatieasemalle, jossa treffasin äitin. Iskä haki meidät junalta, käytiin kaupassa ja nyt vietetään lunkia perjantai-ilta maaseudun rauhassa. Antti liittyy joukkoon myöhemmin illalla, kun pääsee töistä.

Viikonloppu on alkanut mukavissa merkeissä Ruotsin 2-1 voitosta huolimatta. Toivottavasti teilläkin. :) On se Selänne kuinka pappa tahansa, niin aina sitä on ilo katsella ja siitä tulee hyvälle tuulelle! :D

Sitten hei, Kaija Koolta ilmestyi uusi biisi tänään, nimeltään Kuka sen opettaa. Löytyy youtubesta, käykääpä kuunteleen! Ihan hyvä oli, mut mun mielestä ei mitenkää yllätävä biisi, perus Kaijaa! :D
Oisin tähän linkittäny sen, mutta jostain syystä en siinä onnistunut.

Rentouttavaa viikonloppua, mulla taas g-mallin kinkkupiirakka paistumassa, siis gluteeniton versio. ;)

Farkkuostoksille

Niin, kai sinne on suunnattava. Musta on tullut jotenkin todella mukavuudenhaluinen vaatteiden suhteen. Kaivoin keväällä ostamani ja käyttämäni G-Starin farkut kaapin pohjalta, jonne ne jäi, kun alkoi ahdistaan tiukat ja joustamattomat farkut. No joo, ähelsin ne jalkaani illalla, ja tässä tulos.

G-Starit

Noh, kyllähän ne jalkaan meni ja nappi kiinni, mutta voi hyvänen aika nää on tiukat. Mä oon talven yhtinä housuina käyttänyt mustia perus DrDenimeitä, jotka on jotain lastenkokoa, mutta kun ne VENYYY... Ja on siten niin mukavat päällä.  :) Olis vaan pitänyt alunperin ostaa vielä yhtä kokoa pienemmät, sillä niitä on saanut nostella aina ylös. Talvella ne on olleet tosi hyvät senkin takia, että pyörällä töihin tullessa, oon kiskaissut windstopperihousut niiden päälle. Ja toppahousut kovalla pakkasella. Alkuviikosta ne sitten sanoi sopimuksensa irti mun ikuisesta ylöskiskomisestani ja ne vähän niinku repes haaroista. Hups. Ne suuntaa nyt roskiin ja mä lähden metsästään joko samoja, tai sitten vastaavia supermukavia housuja.

Kyllä mä tänään töihin laitoin nää G-Starit, mutta huh, jotenkin lonkkaluiden kohdalta puristaa. Puristiko nää keväälläkin? Toivottavasti. :D Mulla on myös vaalealla pesulla nämä samat farkut, mutta niitä en edes nyt yritä tunkee jalkaani, sillä ne venyy vielä vähemmän. Kyllä ne iltapäivään mennessä alkoi paremmalta tuntuun päällä, kun pääsin alkujärkytyksestä. :D

Tästä motivoituneena lähdin spinningiin. ;)

Viikon odotetuin päivä

Maanantaina oli kiva yllätys, kun mun lounaaksi varaama puuro jäi odottamaan seuraavaan päivään. Ystäväni J laittoi viestiä aamupäivällä, että lähdenkö sen ja pikku-M:n kanssa lounastamaan Amarilloon muskarin jälkeen. No tietenkin lähden! <3

Alkuillan hengailin ja laiskottelin kotona hetken ennen salille suuntaamista. Poljin pyörää, tein vatsoja, alaselkää, kylkiä ja vähän myös punnersin. Sitten poljin taas pyörää. Semmonen aika tehokas tunti ja vartti, että sykkeet pysy tasaisen korkealla. Serkkupoika tuli vielä iltakahviseuraksi ja vaihtamaan kuulumisia. Sain sille syötettyä kätevästi edellisen päivän kinkkupiirakkaa ja amerikkalaista juustokakkua. ;)

Eilen sainkin aika kosteassa säässä polkea töihin, kun taivaalta tihkutti vettä. Onneksi on kunnon ulkovaatteet, niin ei haittaa vaikka kura roiskuu. Tiistai olikin tämän viikon odotetuin päivä, sillä sain vieraakseni ihanan ystävän Saksasta! Bonuksena tuli hänen pieni 2,5kk poikansa kyläilemään. <3 Oli mahtavaa vaihtaa kuulumisia livenä, eikä pelkästään whatsappissa. Pojan ehdin ensimmäisen kerran nähdä joulun jälkeen, kun ikää oli vain kolme viikkoa!
Tein pikaisesti töiden jälkeen gluteenittoman kinkkupiirakan tarjottavaksi. Aika meni taas jotenkin ihan liian nopeesti, sillä nyt tuntuu että monta juttua jäi höpöttämättä! Mutta kyllä se maailma taas kirkaistui ja kaikki näyttää vaaleanpunaiselta unelmalta. Hah! ;)
Illalla tein vielä tälle päivälle valmiiksi kasvissosekeittoa. Tällä kertaa siitä tuli todellinen terveysversio, sillä jääkaapista ei löytynytkään ruokakermaa..

Tänään kannustettiin Suomelle pari mitalia ja lätkäjoukkue voittoon matsista Venäjää vastaan! Lisäksi kävin Heidin kanssa fiilistelyjumpalla, nimittäin Fitness Fusionissa. Kerroin jumpasta marraskuussa tässä postauksessa. En tosiaan tuo marraskuun jälkeen kyseisellä tunnilla ole käynyt, vaikka siitä jäikin tosi kivat fiilikset! Ihan niin kuin tälläkin kertaa. Kysessä ei silti ole mikään hengittelytunti, vaan oikeesti aika rankka kokonaisuus. Mutta missään tapauksessa ei mikään maksimisyketunti, kuten se uutuusjumppa heart beat. Vilkasin sykemittaria, niin kyllä ne lyönnit huiteli 160 paikkeilla. Mutta ihanaa liikkuvuutta ja syviä lihaksia kehittävä kokonaisuus. Huomasin jälleen olevani notkea kuin rautakanki. :)

Työviikko on ylittänyt jälleen jo puolivälin ja aurinkokin laskee vasta puoli kuuden aikoihin. Ja mitä loppuviikolle on luvassa, niin palavereja töissä ja maaseudun rauhaa viikonloppuna. Sekä sunnuntaina tyttöjen kanssa syömään ja keilaan! Mahtavaa. :)

Värikästä. Siinä kiehuu sosekeittoa varten kasvikset.

Ruokaa ja ystäviä. Onneks vähän liikuntaakin. ;)

Sanan varsinaisessa merkityksessä. ;) Nimittäin viikonlopun vietto aloitettiin Ravinteli Huberista, jonne Antin kanssa suunnattiin mun (vähän pitkäksi venyneen) työpäivän jälkeen. Niille jotka eivät Huberia tiedä, niin se kuuluu samaan "ketjuun" Berthan kanssa. Kyseessä on siis (ainakin mun mielestä) ykkösluokan pihviravintola, jossa ravintolaan tulee kokonainen ruho, mistä leikataan sitten paikan päällä pihvit. Tarjolla on mistä valita! Antti otti 450g entrecoteeta ja mä otin 300g iron steak -pihvin. Iron steak on vähärasvaisin vaihtoehto. Joku varmaan pitää entrecoteeta maukkaampana, mutta mä oon lihan suhteen aika nirso, etten halua siitä löytyvän yhtään kalvoa tai vastaavaa.. Määränä 300g kuulostaa valtavalta, mutta ei se oikeesti ollu niin hirvee köntti. "Sidet" valitaan listalta. Antti otti ranskalaiset ja mä otin rakuunaporkkanoita ja maa-artisokkaa. Voi hyvänen aika kun oli hyvää!

Iron steak

Maa-artisokkaa

Porukkaa oli paljon liikenteessä ystävänpäivän kunniaksi. Haettiin takeaway jälkkärikahvit ja suunnattiin bussilla kotiin. Kotona mua odotti pöydällä ihanat kukat. <3 Osaa ne miehet välillä yllättää.

Ystävänpäiväkukat

Otettiin kotoo auto alle ja suunnattiin Kangasalle ystävien luo kisastudioon kannustamaan Suomi voittoon! 

Lauantaina Antti lähti pelireissulle ja mä lähdin jumpalle. Jumpalta pikapikaa kotiin ja Anskun kans Kantriinaan ihastelemaan kevään sisustusuutuuksia. Sitten mulla oli taas kasvohoito. Ultraäänikasvohoito, eli tosi syväpuhdistava käsittely. Hyvästi mustapäät. ;) Sitten poikkesin kaverin luona hakemassa Clarinsin peitevoiteen, kun sillä oli ylimääräinen. Mä inhoon meikkivoidetta, kun se saa naaman kiiltään, niin tuo peitevoide on huipputuote tummin silmänalusiin ja nenänpieliin. Bueno!

Leivoin amerikkalaisen juustokakun sunnuntaita varten jääkaappiin ja lähdettiin toisen ystäväpariskunnan luo Putous -studioon. ;) Meitä hemmoteltiin loistavalla ruualla, jonka kruunasi panna cotta jälkkärinä. Oli ihana ilta ja ihanaa oli viettää ystävänpäiväviikonloppu ystävien kanssa. <3

Panna Cotta

Sunnuntaiaamuna leivoin juustosämpylöitä, käytiin salilla (tai mä kävin spinningissä) ja kokkailtiin. Ihania lohi-mozzarella-tomaatti-tuorebasilika -pihvejä. Tein vielä kinkkupiirakan iltapäiväkahvivieraille. Mun setä kävi vaimonsa kanssa kahvilla ja toi mukanaan lainaan muutaman mun pyytämän valokuvan. Niiden käyttötarkoitus selviää sitten myöhemmin. ;) Mutta on ihanaa nähdä välillä sukulaisiakin! Kyllä me samasta puusta ollaan veistetty, kun huumorintajukin natsaa yhteen. :D

Nyt Suomen peliä vatsat killillään ja valmistautuminen alkavaan työviikkoon. Ystävien treffailut jatkuu viikolla, joten kuinka maltankaan odottaa. <3

Ystävyys

Ei mulla muuta kuin ihanaa ystävänpäivää kaikille ja hyvää viikonloppua! <3

 

 

 

 

Onni onnettomuudessa

Lähti torstaiaamu oikein loisteliaasti käyntiin, kun auto tuli kevyenliikenteenväylällä suoraan kylkeen. Onni onnettomuudessa, vauhti oli tosi hiljanen että tilanteesta selvittiin jopa ilman mustelmia. Enkä kaatunut, kun sain jalalla puskurista tukea. Ratissa oleva leidi ei kyllä ilmeisesti noteerannut mua ollenkaan, kun lähti autollansa ylittämään kevyenliikenteenväylää ajaakseen rakennuksen pihaan. Mutta kamala tunne kun se auto vaan tulee suoraan kohti. Ärsyttää vaan se, etten tajunnut jäädä räyhään paikalle, vaan jatkoin järkyttyneenä matkaani.

Iltapäivällä polkasin kevyesti kulkevalla Crescentilläni kotiin pikaisesti leipomaan lohipiirakkaa vieraille. Muffarit valmistui eilen, niin ei tullut edes kiire. Antti oli yövuoronsa ja sitä seuranneiden "yöunien" jäljiltä imuroinut, niin oli kiva ottaa vastaan ihana kummitäti ja ihana serkkutyttö. Tai "tyttö", vuodet vierii ja E alkaa oleen jo nuori nainen. ;) Voi miten tätimäinen kommentti....

Muffarit tarjolla

Mmm, lohipiirakasta tuli oikein hyvä. Se sai ajaa tämän illan päivällisen asemaa. Tuliaisiksi saatiin ihana kynttilälyhty!

Tuliainen :)

Huomenna on ystävänpäivä. Lähetän mun kaikille rakkaille ystäville ympäri maailmaa lämpöisiä ajatuksia! <3 Antin kanssa mennään töiden jälkeen syömään ja leffaan. Viikonloppu on yllättäen taas täynnä ohjelmaa, mutta ihanaa sellaista! ;)

FIllariongelmia

Mä oon jo vähän aikaa miettiny kun poljen töihin fillarilla, että aina rotvallin reunalla kolahtaa takarengas vähän. Ja joka kerta mä mietin, että täytyypä tarkistaa onko siinä renkaassa tarpeeksi ilmaa. Mutta jostain syystä mulla on aina kiire töihin ja töistä kotiin, että aina unohdan perille päästyäni tarkistaa sen. Eilen mun työkaveri lähti ulos lounaalle, niin heitin sille vaan et tsekkaatko mun renkaan onko siinä tarpeeksi ilmaa... No se tuli lounaalta ja totes että se on ihan tyhjä. HUPS! Työpäivän jälkeen se tuli mun kans ulos, että laitetaan sillä paineilmapistoolilla sinne ilmaa, mutta mun Crescentissä onkin semmonen ihan ihme venttiili, että vaatii adapterin. Sitä paitsi mä en ollu ihan varma, että onko se sisäkumikin rikki... Ihme ettei oo vanne kierossa ku mä oon sillä polkenu! Mutta oon kyllä varma ettei se IHAN tyhjä oo ollut, olisin mä nyt sen huomannu! Ehkä? Soitin Antille ja selitin tilanteen.. Sitten se alkoi tuumailemaan, että jospa mä lähden taluttaan sitä kohti kotia ja se lähtee sitten autolla mua vastaan ja ottaa venttiilille soveltuvan pumpun mukaan... Mä laskin 1+2 ja totesin, että siinä menee ikä ja terveys sen lisäks, että siihen saattaa silti joutua vaihtaan sisäkumin. Mulla on kyllä kotona varasisäkumi, mutta jääräpäinen kun olen, talutin sen fillarin toiselle puolelle kaupunkia huoltoon. Jätin pyörän sinne ja kävelin kotiin. Lopputulos? Omenaa muistuttavat vesikellot kantapäissä. Mun piti mennä jumpalle, mutta tämän episodin takia myöhästyin siitä. Laitoin sitten lohen kotona uuniin, perunat kiehumaan, tein salaatin ja nostin koivet kattoon. Tulihan siinä samalla tehtyä yli tunnin mittainen lenkki. ;)

Tänä aamuna sitten hyppäsin mun mummo-Nopsan selkään, jossa on eturenkaassa nastatkin. Onneksi on varapyörä, millä fillaroida töihin. Hain Crescentin huollosta iltapäivällä välipalan jälkeen ja menin suoraan salille. Poljin kuntopyörää, tein mun satasen sarjani, ylärajaa, alataljaa ja olkapäitä. Olin tositosi iloinen, että pystypunnerrus meni suhteellisen helposti vanhoilla samoilla painoilla, vaikka en aikoihin ollu tehny! Antti lähti ylitöihin (vaihteeksi), joten mä kävin salin jälkeen pikaisesti kaupassa ja menin kotiin leipomaan muffinsseja huomisia vieraita varten. Mun kummitäti tulee tyttärensä kanssa iltakahville. Ihanaa nähdä pitkästä aikaa!

Daim -muffinsseja

Mutta mikä olikaan viikon opetus? Tarkistakaa pyöränne kunto. Mä olen ulkoistanut itseni siitä tehtävästä täysin. Vaihdan autoon renkaat ja pesen ja puunaan sen, vaikka harvoin sitä käytänkin. Mutta jotenkin mulla on kauheet asenneongelmat polkupyörää kohtaan. kun mä ajan sillä paljon, niin joku muu saa hoitaa sen huoltamisen. Loogista? No ehkä ei. Mutta en silti mahdollisuuksien rajoissa pumppaa edes renkaisiin ilmaa. :D Puhumattakaan siitä, että yritänkö laittaa tippuneet ketjut paikoilleen....

Niin joo, ja kyllä se sisäkumi oli puhki, oli saanu damagee siitä rotvallista. Mutta oli ihan jäätävän kevyt polkee nyt! :D Taas kulkee....

Helmikuu vai huhtikuu?

No joo, siitä perjantaista. Kyllähän mä sinne salille suuntasin. Mutta perjantai-illan spinningin mahdollisti se, että kun mä tulin töistä kottiin, huomasin että matot oli ulkona ja sisälle astuessani imuri heilui eteisessä. Mulle oli siis kotiapulainen kuoriutunut yövuoron jäljiltä. Käytiin siis salin jälkeen kaupassa, syötiin ja sitten mä aloin tehdä kakkua kummipojalle. Tein sen koristelua vaille valmiiksi jääkaappiin. Sisälle mansikka- ja suklaatäytettä. Oli kyllä hyvä kombo!

Mulla ei Antin ylitöihin lähdöstä ole mitään käsitystä, mutta aamulla kuuden aikaan herättyäni huomasin, että oli sen herätyskello ilmeisesti soinut kolmen aikaan. Hiukan kyllä ihmettelin taas omaa sisäistä herätyskelloani, että nyt lauantaiaamunakin avaan silmäni aamukuudelta! Noh, sinänsä ihan hyvä, sillä mulla riitti touhua. Taistelin sokerikuorrutteen kanssa aika kauan ja tulin siihen tulokseen, ettei se ole mun juttu. Marsipaania on helpompi käsitellä, kun se ei kuivu yhtä nopeesti, eikä sen myötä hajoile ja halkeile. Mutta nyt kun olin varannut kakun kuorruttamista varten vain sokerimassaa, niin sillä piti pärjätä. Tuli kyllä niin made by Aino -näköinen kakku, mutta hyvää se oli ja sankarikin oli innoissaan. ;) Laitoin myös kunnon kodin hengettärenä sämpylätaikinan nousemaan ja aloin aamukahville. Antti oli varannut mulle kasi (siis KAKSI) palaa fazerin sinistä herkkulakon päättymisen kunniaksi. Ja juu, oli ihan hyvää. Mä en kauhee suklaafriikki ole, mutta hyvältä se silti maistui kahvin kanssa. ;) Hommat sain ajoissa plakkariin, joten ehdin pyörähtää vielä salillakin.

Herkkulakon loppu

Antti tuli töistä puoli yhden aikaan. Mä tein vielä ennen synttärijuhlille lähtöä valmiiksi pitsan ja salaatin illaksi. Puoli kolmen jälkeen oltiin juhlissa ja viideltä jo takaisin kotona. Vieraat olivat illan meillä. Saunottiin, höpötettiin ja herkuteltiin. Irtokarkit maistui taivaalliselta... En oo koskaan käsittänyt ihmisiä, jotka herkkulakon jälkeen ovat sanoneet, ettei ne karkit kovin hääviltä sitten enää maistukaan... En ymmärrä! :D sunnuntaina piti käydä vielä Makuunissa....

Lopputulos. Ois nätimpiki voinu olla :D

Antti lähti vielä seuraavanakin yönä töihin ja mä heräsin nyt inhimillisempään aikaan, nimittäin aamuseitsemältä. ;) Rauhallinen sunnuntaiaamu. Kävin taas spinningissä ja otin pienet päikkärit sohvalla. Meidän piti tyttöjen kanssa mennä keilaamaan, mutta radat oli varattuja. Tehtiin sitten parin viikon päähän varaus ja otetaan sitten uusiksi. Antin töiden jälkeen käytiin Panchossa syömässä ja sitten se meni nukkumaan illaks, koska yövuoro alkoi taas illalla. Mä tulisin hulluks tommosesta vuorotyöstä... Oon niin rutiinien orja. Serkkupoika tuli illallla vielä käymään.

Tänä aamuna mä sain kyydin töihin, kun Antti tuli kotiin. Se vei auton huoltoon, joten mun oli tarkoitus käydä hakemassa se sieltä iltapäivällä, mutta ei mun sitten tarvinnutkaan. Nyt tässä välipalapuuron jäljiltä suunnittelen salireissua, ihan puntin merkeissä. Välillä jotain muutakin kuin spinningiä!;) 

Ja niinpä tässä on uusi viikko taas startattu käyntiin, taas lähempänä kevättä. Lumi onkin tänään sulanut reippaasti, ihan huhtikuinen fiilis... Mutta mulle yksi lähestyvän kevään varma merkki on kauppoihin ilmestyneet tulppaanit! :) Mukavaa viikkoa ihan jokaiselle.

Kevään merkki

Viikonloppusuunnitelmia

No joo, muistin mä vähän sen uutuusjumpan väärin, nimittäin sen vikan patterin intervallin kesto olikin 75 sekuntia. Mutta tuntui kyllä pidemmältä! :D Huvittavinta oli se, että Antti varoitti mua ennen tuntia että älä telo peukaloos sitten siinä viivajuoksussa, kun se ite muutama vuosi sitten sai peukalonsa nivelsiteet repeemään futisreeneissä kyseisen harjoituksen parissa. Noh, en mä telonu viivajuoksussa, enkä edes peukalooni, mutta mun nimettömän ylin nivel on ihan turvonnut ja musta. :D Emmä tiä mitä mä sähläsin, luulen että siinä on vaan verisuoni muljahtanu huonosti... Joka tapauksessa tunti oli ehkä kovempi kun mä muistinkaan, tai sitten mä tein sen kovemmalla intensiteetillä kuin sunnuntaina. Joka tapauksessa sykemittari väitti maksimiharjoitusta. En tiedä kuinka luotettavana mä pidän tuon sykemittarin palautteita, mutta on ne nyt ainakin suuntaa antavia.

Tänään mun jalkoihin onkin sitten sattunut enemmän kuin laki sallii. Joten lepopäivän merkeissä mentiin ja illalla suuntasin moikkaamaan yhtä kaveria ja heidän pienokaistaan, joka syntyi ihan vasta kolme viikkoa sitten. Töiden jälkeen kävin kaupoilla sen verran, että ostin viemisiksi Ainu -helistimen ja tutteja sekä itselleni hiuspuuteria. Mulla onkin hektinen loppuviikko, sillä lupasin kummipojan 1-vuotis synttäreille tehdä kakun lauantaille. Siksipä ostin myös sokerimassaa kakun koristelua varten sekä synttärilahjan. ;)

Tuliaisia

Lisäksi tarvis ehtiä siivoomaan ja lauantai-iltana tulee kaveripariskunta ja heidän poikansa viettämään meille iltaa ja saunomaan. Tietää siis kokkausta ja Antti on kaiken kukkuraksi viikonlopun ylitöissä, joten siitä ei kauheasti apua ole.. Mutta koska tänään tuli herkutonta ajanjaksoa 30 päivää täyteen, se tarkoittaa sitä, että lauantaina maistuu tällekin tädille synttärikakku! Oikeesti jos mä olisin fiksu, niin mä jättäisin huomiseltakin jumpan väliin ja keskittyisin to do -listaani. Välttyisin aikamoiselta kiireeltä ja stressiltä. Ja jos aikaa jää, niin illalla voisin pinkaista lenkille... Ehkä mä alan sulattelemaan tämmöistä ajatusta.... Tosin luulen että mut löytää spinningistä...

Pirates Boy <3

Viikonloppu mennä viiletti hirmuista kyytiä maaseudun rauhassa. Kun tuossa aikaisemmin harmittelin yksipuolista kalan käyttöä ruuassa (lähinnä pelkkää lohta), niin tuli tehtyä heti lauantaina poikkeus. Porukoiden naapuri toi haukifileitä ja mietittiin mitä niistä tehtäis, niin laitettiin sitten lihamylly laulamaan! Puolet haukea ja puolet lohta. Niistä kalapihvejä pannulla paistaen ja nam, tulikin hyviä!

Viikonloppuna valittiin myös Suomea viisuissa edustamaan lähtevä bändi. En uuden musiikin kilpailua kovin aktiivisesti ole seurannutkaan, mutta nyt sattui telkkari olemaan auki. Ehkä joku muukin sattui näkemään ja kuulemaan finaalin voittajan, bändin nimeltä Soft Engine Ja mun mielestä niiden edustusbiisi on tosi hyvä ja energinen. Tuli ehkä Goldplay tai muu vastaava vähän mieleen?

Nyt saatte taas jumppaesittelyä! :D Mä nimittäin kävin Elixian uutuusjumpalla nimeltä Heart Beat. Tunti kestää ainoastaan puolituntia, mutta voin kertoa, että kauempaa ei pystyisikään. ;) sisällöltään siinä on pattereita, joista jokainen tehdään kolmesti (muistaakseni) läpi. Ensimmäisen patterin työosuus kestää 30 sekuntia ja sen jälkeen 30 sekuntia otetaan kevyemmin. Toisen patterin työosuuden kesto on 60 sekuntia ja kolmannen 90 sekuntia. Ja sit tullaan takaisin lähtöpattereihin, eli 60 sekunnin ja 30 sekunnin työosuuksiin. Ja se puolen minuutin kevyempi osuus on jokaisen työosuuden jälkeen. Toivottavasti muistin tämän oikein! :D Oon tosiaan käynyt vain kerran tunnilla, mutta menen keskiviikkona testaamaan uudelleen. Jäin vielä puolen tunnin shape -tunnille. Enpä tiedä, mutta nyt on jalat ollu kipeät! Luulen että patteri, jossa loikittiin eteenpäin syväkyykystä, on tehnyt tehtävänsä... Ehkä myös viivajuoksut. Hyvä tunti!!

Maanantaina menin suoraan töistä salille. Mulla oli hieroja, joten hyödynsin salin puolella sitä edeltävän ajan. En ole ollut aikoihin juoksemassa, joten nyt suuntasin kauhunsekaisin tuntein juoksumatolle.. Puoli tuntia juoksin, eikä tehnyt edes tiukkaa! Sykkeet oli tosi maltilliset, hengitys kulki ja muutenkin oli huippukivaa! Tosin reisiin vähän sattui edellispäivän jumppa. Sitten tein vähän lihaskuntoa ja poljin pyörää. Kävin hierotuttamassa jalat, ja jälleen sain noottia venyttelystä. Tai siis lähinnä venyttelemättömyydestä... Hups! Yritän nyt taas hetken tsempata. ;)

Tänään jalat ei ole tuntuneet yhtään kivuttomammilta, joten lepopäivä tuli oikein hyvään saumaan. Lähdettiin illaksi hoitamaan kummilapsia siskon luo. Tai tiedä niin lepopäivästä, kyllä ne tenavat sen verran vauhdissa piti vanhan tätinsä. :P Mutta superkilttejä olivat, ja menivät ajoissa nukkumaan.

Pirates Boy <3

Mitä vielä... Niin, herkuttomia päiviä on enää niin vähän, että yhden käden sormilla pystyy helposti TJ:t laskemaan. Vihdoin! Laitan tähän loppuun vielä viisuja edustamaan lähtevän Soft Enginen biisin.

Polkee polkee...

Moikka,
Alkuviikko on ollut melkoista menoa ja melskettä, etten oo ehtinyt tännekään yhtään päivittelemään kuulumisia. Nyt jo kovaa vauhtia kohti viikonloppua ollaan menossa!

Maanantaina alkoi taas Pyreneiden pyöräilyreissua valmistava sisäpyöräilytunti, joka koostui lähinnä kahdesta "mäestä". Eli nämä mäet oli tosi pitkiä, jolloin ratkaisevaan asemaan tuli vastuksen oikeanlainen käyttö. Jos heti mäen alkumetreillä laitat vastuksen, jolla sykkeet on tapissa, niin hyvää loppumäkeä vaan... Tällä kertaa onnistuin mielestäni aika hyvin suhteuttamaan vastuksen mäen pituuteen. Sykkeet nousi tasaisesti huippua kohden, hiki virtasi, mutta olo oli oikein hyvä. Antti oli tunnilla kanssa pitkän tauon jälkeen, ja se valitteli alaselän puutumista. Pyöräilytunnin jälkeen mentiin pitämään seuraa kummitytölle ja sen siskolle, jotta pikkuneitien äiti pääsi koiran kanssa ulos pakkaseen tuulettumaan. ;) Siinä menikin maanantai huomaamatta!

Tiistaina työpäivän jälkeen kun olin syönyt, otin vartin päiväunet ja lähdin illaksi tyttöjen seuraksi. Jep, no ehkä myös vähän juoruamaan samalla. ;) Antti vei mut mestoille matkalla raveihin ja haki kotimatkalla.

Mulla on nyt muuten joku puurokausi meneillään. Perjantaina söin riisipuuroa ja tällä viikolla oon syönyt kolmena päivänä töiden jälkeen välipalaksi kaurapuuroa. Aamupalana mulla ei toi puuro vaan toimi, koska se ei pidä nälkää. Mä oon varmaan jotenkin outo, koska niin moni sanoo, että aamupuurolla pärjää pitkälle päivään. No way, mulla on nälkä jo parin tunnin päästä siitäkin huolimatta, että tungen sekaan raejuustoa ja mustikoita... Mutta iltapäivän välipalana ennen urheilua se toimii loistavasti! Puuroa siis söin myös keskiviikkona ennen spinningiä. Spinningin jälkeen käytiin anopilla iltapalalla ja hakemassa Ruotsin tuliaisia. Siinähän se ilta sitten menikin. Ja nyt on jo torstai! Ja herkkulakkoa jäljellä vaivaiset seitsemän päivää!

Välipalapuurot tulilla

Mä vaan sanon teille ihmiset, että tämmönen herkkulakko on täysin turha! :D Paino ei ole tippunut grammaakaan, senttejä ei ole lähtenyt milliäkään, fyysinen olo samanlainen kuin ilman herkkulakkoa, mutta henkinen puoli... Kyllä ketuttaa! :D HAH HAH! Eli aivan turhaa. No joo ok, ehkä tilanne vois olla toinen jos mulla olis tapana syödä herkkuja joka päivä! Sillon se jossain saattais näkyäkin. Nytkään en herkkulakon loppumista odota karkkipussi mielessä ja vesi kielellä, vaan ennemminkin odotan, ettei mun tarvi kieltää itteltäni mitään tommosta ja miettiä, että voinko mä nyt syödä tota ja tota... Mutta yhden positiivisen eron oon huomannut, eikä sillä tuon herkuttelemattomuuden kanssa ole mitään tekemistä vaan sen satasen haasteen, että punnerrukset sujuu kevyesti. Joka päivä kun on tehnyt niitä, niin kyllä se toistomäärä ja pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta. Nyt se on todistettu!

Tänään käytiin työkavereiden kanssa taas Amarillossa lounaalla ja töiden jälkeen välipalan kautta Elixiaan. Kävin taas spinningissä ja shapessa. Nyt hetki lukemista ja sitten unta palloon!

 

Kahvitellen

Tämä nopeasti kulunut työviikko huipentui tänään kahvitreffeihin kaveripariskunnan kanssa kaupungilla. Käytiin vaihtamassa kuulumiset kahvilassa nimeltä Pyymäen Oma. Keskeisestä sijainnistaan huolimatta (Tuomiokirkonkadulla) Pyymäen Oma jää helposti huomaamatta. Se on siinä mäkkärin vieressä, mutta jotenkin hukkuu katukuvasta. Kahvila on ihan valtavan viihtyisä ja sen tarjonta on huikea leivänmyynnistä lähtien. Laatu kohtaa hinnan todella hyvin ja yksi asia mitä tällaisissa(kin) paikoissa arvostan, on supersiistit vessat.

Oli siis ihana päättää työviikko ja aloittaa viikonlopun vietto hyvässä seurassa nautiskellen latesta. Samalla kävin Koskikeskuksen Intersportissa valittamassa mun uudesta juomapullosta, jota en osaa käyttää. Juu kyllä vain, insinööri eikä osaa käyttää juomapulloa... ;)

Illalla lähdettiin ajeleen maaseudun rauhaan (täällä ollaan!) ja tämä viikonloppu otetaan lunkisti. On muuten viimeinen herkuton viikonloppu!