Alkuviikko on ollut melkoista menoa ja melskettä, etten oo ehtinyt tännekään yhtään päivittelemään kuulumisia. Nyt jo kovaa vauhtia kohti viikonloppua ollaan menossa!
Maanantaina alkoi taas Pyreneiden pyöräilyreissua valmistava sisäpyöräilytunti, joka koostui lähinnä kahdesta "mäestä". Eli nämä mäet oli tosi pitkiä, jolloin ratkaisevaan asemaan tuli vastuksen oikeanlainen käyttö. Jos heti mäen alkumetreillä laitat vastuksen, jolla sykkeet on tapissa, niin hyvää loppumäkeä vaan... Tällä kertaa onnistuin mielestäni aika hyvin suhteuttamaan vastuksen mäen pituuteen. Sykkeet nousi tasaisesti huippua kohden, hiki virtasi, mutta olo oli oikein hyvä. Antti oli tunnilla kanssa pitkän tauon jälkeen, ja se valitteli alaselän puutumista. Pyöräilytunnin jälkeen mentiin pitämään seuraa kummitytölle ja sen siskolle, jotta pikkuneitien äiti pääsi koiran kanssa ulos pakkaseen tuulettumaan. ;) Siinä menikin maanantai huomaamatta!
Tiistaina työpäivän jälkeen kun olin syönyt, otin vartin päiväunet ja lähdin illaksi tyttöjen seuraksi. Jep, no ehkä myös vähän juoruamaan samalla. ;) Antti vei mut mestoille matkalla raveihin ja haki kotimatkalla.
Mulla on nyt muuten joku puurokausi meneillään. Perjantaina söin riisipuuroa ja tällä viikolla oon syönyt kolmena päivänä töiden jälkeen välipalaksi kaurapuuroa. Aamupalana mulla ei toi puuro vaan toimi, koska se ei pidä nälkää. Mä oon varmaan jotenkin outo, koska niin moni sanoo, että aamupuurolla pärjää pitkälle päivään. No way, mulla on nälkä jo parin tunnin päästä siitäkin huolimatta, että tungen sekaan raejuustoa ja mustikoita... Mutta iltapäivän välipalana ennen urheilua se toimii loistavasti! Puuroa siis söin myös keskiviikkona ennen spinningiä. Spinningin jälkeen käytiin anopilla iltapalalla ja hakemassa Ruotsin tuliaisia. Siinähän se ilta sitten menikin. Ja nyt on jo torstai! Ja herkkulakkoa jäljellä vaivaiset seitsemän päivää!
 |
| Välipalapuurot tulilla |
Mä vaan sanon teille ihmiset, että tämmönen herkkulakko on täysin turha! :D Paino ei ole tippunut grammaakaan, senttejä ei ole lähtenyt milliäkään, fyysinen olo samanlainen kuin ilman herkkulakkoa, mutta henkinen puoli... Kyllä ketuttaa! :D HAH HAH! Eli aivan turhaa. No joo ok, ehkä tilanne vois olla toinen jos mulla olis tapana syödä herkkuja joka päivä! Sillon se jossain saattais näkyäkin. Nytkään en herkkulakon loppumista odota karkkipussi mielessä ja vesi kielellä, vaan ennemminkin odotan, ettei mun tarvi kieltää itteltäni mitään tommosta ja miettiä, että voinko mä nyt syödä tota ja tota... Mutta yhden positiivisen eron oon huomannut, eikä sillä tuon herkuttelemattomuuden kanssa ole mitään tekemistä vaan sen satasen haasteen, että punnerrukset sujuu kevyesti. Joka päivä kun on tehnyt niitä, niin kyllä se toistomäärä ja pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta. Nyt se on todistettu!
Tänään käytiin työkavereiden kanssa taas Amarillossa lounaalla ja töiden jälkeen välipalan kautta Elixiaan. Kävin taas spinningissä ja shapessa. Nyt hetki lukemista ja sitten unta palloon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti