Iltapäivällä polkasin kevyesti kulkevalla Crescentilläni kotiin pikaisesti leipomaan lohipiirakkaa vieraille. Muffarit valmistui eilen, niin ei tullut edes kiire. Antti oli yövuoronsa ja sitä seuranneiden "yöunien" jäljiltä imuroinut, niin oli kiva ottaa vastaan ihana kummitäti ja ihana serkkutyttö. Tai "tyttö", vuodet vierii ja E alkaa oleen jo nuori nainen. ;) Voi miten tätimäinen kommentti....
torstai 13. helmikuuta 2014
Onni onnettomuudessa
Lähti torstaiaamu oikein loisteliaasti käyntiin, kun auto tuli kevyenliikenteenväylällä suoraan kylkeen. Onni onnettomuudessa, vauhti oli tosi hiljanen että tilanteesta selvittiin jopa ilman mustelmia. Enkä kaatunut, kun sain jalalla puskurista tukea. Ratissa oleva leidi ei kyllä ilmeisesti noteerannut mua ollenkaan, kun lähti autollansa ylittämään kevyenliikenteenväylää ajaakseen rakennuksen pihaan. Mutta kamala tunne kun se auto vaan tulee suoraan kohti. Ärsyttää vaan se, etten tajunnut jäädä räyhään paikalle, vaan jatkoin järkyttyneenä matkaani.
Iltapäivällä polkasin kevyesti kulkevalla Crescentilläni kotiin pikaisesti leipomaan lohipiirakkaa vieraille. Muffarit valmistui eilen, niin ei tullut edes kiire. Antti oli yövuoronsa ja sitä seuranneiden "yöunien" jäljiltä imuroinut, niin oli kiva ottaa vastaan ihana kummitäti ja ihana serkkutyttö. Tai "tyttö", vuodet vierii ja E alkaa oleen jo nuori nainen. ;) Voi miten tätimäinen kommentti....
Iltapäivällä polkasin kevyesti kulkevalla Crescentilläni kotiin pikaisesti leipomaan lohipiirakkaa vieraille. Muffarit valmistui eilen, niin ei tullut edes kiire. Antti oli yövuoronsa ja sitä seuranneiden "yöunien" jäljiltä imuroinut, niin oli kiva ottaa vastaan ihana kummitäti ja ihana serkkutyttö. Tai "tyttö", vuodet vierii ja E alkaa oleen jo nuori nainen. ;) Voi miten tätimäinen kommentti....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti