Sykettä ja hyvää oloa

Mä en ihan oikeesti tiedä mitkä villahousut tonne ulos tarvis laittaa, että tarkenee. Aamu alkoi ihan perus arkiherätyksellä klo 5:20. Puin, ja menin hakeen Aamulehteä laatikosta, niin se parin asteen pakkanen meinas käännyttää mut ovelta takasin. Jos tuo mitätön pakkanen tuntuu nyt tältä, niin mitä se on tammikuussa, kun mittari näyttää sen 30 astetta pakkasta?
Aamupala ja kahvi sai mut kumminkin sen verran hereille, että mä tsemppasin ja fillaroin töihin sen 5km:n matkan pipo visusti korvilla. Ja kyllähän siinä sit lopulta lämmin tuli...

Työntäyteisen maanantain jälkeen poljin kotiin, keräsin salikamat ja huristelin Nekakan Löytöliiteriin. Porukat kävi kesällä ostamassa sieltä ison pinon säilytysjärjestelmiä, ja siellä oli sillon joku kesäkampanja, missä täydellä leimakortilla sai syyskuun aikana lunastaa tavaraa 25 eurolla. Eihän ne sitä muistanu käyttää, joten sain sen kortin lauantaina. Viimeisenä lunastuspäivänä ja jumpalle kiirehtiessä ravasin pitkin niitä valtavia hallikäytäviä ja koitin miettiä mihin mä sen 25 euroa tuhlaan. Lopulta mä löysin sellasen peltirasian meidän eteisen lipaston päälle aurinkolaseille ja pyöränvaloille. Lisäks ostin kynttilöitä, leivinpaperia yms.

Lähdin Löytöliiteristä kohti Elixiaa, nappasin Antin mukaan matkalta ja me mentiin spinningiin. Tai xyclingiin, niinku se Elixiassa on. Vetäjänä on alansa huippu, Markku, joka tietää kyllä lajista ihan kaiken...
Tunti oli kyllä sen mukainenkin. Teemana Pyreneiden polkasu, joka valmistaa keväällä tehtävään Ranskan pyöräilyreissuun. Oli kyllä varmaan viikon kovin reeni. Mä en ikinä oo ymmärtäny niitä kanssapolkijoita, joille tulee vaan pari hikipisaraa tunnilla otsalle. Mun ja Antin pyörien välissä oli järvi...

Jep, sykemittarikin oli sitä mieltä, että kovaa mentiin. Joku siinä lajissa, siis pyöräilyssä ylipäätään, vetää puoleensa. Vaikka vetää ittensä ihan loppuun, niin että pelottaa nousta pyörän päältä pois, se tunne on jotain ihan mieletöntä. Sit tultiin pikaseen kotiin, ruokaa ja lepoo. Jos tänään oikein panostais ja venyttelis? Mä oon oikeesti maailman huonoin venyttelemään...

Mutta tää maanantai oli hyvä startti kiireiseen viikkoon!

Porkkanasämpylät

Mun piti tulla jakaan tänne mun sunnuntaipäivän leipomukset.
Porkkanasämpylät on ihan yliveto kaikista sämpylöistä. Ja nää on simppeli tehdäkin. Reseptiä voi muokata omien mieltymysten mukaan.

Itse laitoin näihin:

5dl maitoa
n. 3dl porkkanaa raasteena (rastiin kaksi isoa porkkanaa)
50g tuorehiivaa tai 1pss kuivahiivaa
2tl suolaa (käytin ruususuolaa)
n.1/2dl siirappia
Kourallinen auringonkukansiemeniä
n.6dl sämpyläjauhoja
n.75g voita sulatettuna
Vehnäjauhoja lisäilin sen verran, että taikinasta tuli kimmoisa vaivatessa. Saa jäädä kyllä suht pehmeäksi.

Nää on kyllä hyviä!

Viikonloppua

Viikonloppu alkoi ihan mahtavasti mun ja Heidin jo perinteeksi muodostuneella iltalenkillä. Meillä on siis tapana nollata viikko juoksulenkillä joko perjantaina viikonloppua varten, tai sit sunnuntaina ennen uutta työviikkoa. Me ollaan Heidin kans tunnettu yläasteikäisistä saakka ja Heidi oli mun toinen kaaso pari vuotta sitten kun menin Antin kans naimisiin.
Me juostiin se meidän tuttu lenkki Kaupin metsissä, sportstrackerin mukaan 11,3km. Just sopiva matka kuulumisten vaihtoon. Lenkin jälkeen pyöräilin kotiin sen reilun 5km kunnon syyssateessa.

Viikonlopuista mä odotan aina eniten sitä rauhallista aamupalaa. Arkisinkin koitan herätä ajoissa, että ehtisin lukeen päivän lehden rauhassa ja syömään. Lähtee päivä hyvin käyntiin.

Aamupala

Mun aamupala on jo ihan perinteeksi muodostunut. Siinä on hedelmiä, marjoja, auringonkukansiemeniä ja kurpitsansiemeniä. Lisäksi laitan raejuustoo ja maustamatonta jugurttia. Ihan parasta ja sopii mulle!

Lauantaiaamu oli ihanan aurinkoinen. Lähdin maalle ajeleen jokavuotiseen perunannostoon vanhempien luo. Kelit suosi ja perunat oli maasta nostettu alle kahdessa tunnissa. Antilla oli pelejä Tampereella, niin se pääsi luistaan talkoista.

Ihan parhaita perunoita omasta maasta.

Iltapäivällä ajelin takas kotiin Prisman kautta. Jääkapissa kun oli pelkkä valo, niin oli pakko. Mä kun en jaksanu enää perjantain lenkin jälkeen lähtee kauppaan. Oli pakko mennä sitten pihalle ottaan kuvia syyskukista ja tosta ihanasta auringonpaisteesta!

Syyskukkia ja aurinkoa

Antti oli ostanu meille illaks liput leffaan. Käytiin kattoon se dokkari Teemu Selänteestä. Oli kyllä hyvä. Teemu on ollu mun idoli jo muksuna, kun leikin naapurinpojan kans Anaheimin lippis päässä.
Aamulehdestä luin, että toi Selänteestä kertova dokkari on paljon avoimempi kun se Litmasesta tehty leffa. Meillä on se Litmasen leffa tuolla laatikossa, mutta vielä en oo kattonu sitä. Ja ton Selänteen dokkarin jälkeen ei oo hirveetä hinkua ees kattoo sitä.

Teukka Salama

Leffa loppu joskus kympin aikaan. Oli ihan pimeetä ja just sellanen syksyn kirpeys ilmassa. Näsinpuiston suihkulähteessä oli valot ja se näytti tosi kivalle.

Näsinpuiston suihkulähde

Antti on tänään töissä sunnuntain kunniaks. Ylitöitä, ylitöitä...
Mä lähden spinningiin. Sit siivousta, kokkausta ja sunnuntaipäivän nauttimista rauhassa..
Kivaa sunnuntaita teillekin!

This is my blog!

Moikka!

No niin, tässä sitä ollaan kirjoittamassa ensimmäistä postausta vastusteluista huolimatta. Ja miksi vastustelin? Koska en uskonut minulla olevan mitään järkevää kerrottavaa elämästäni.
Mutta kukapa sen järkevän sitten määrittelee...

Elämää Mansessa tulee sisältämään nimensä mukaisesti tamperelaisen, uhkaavasti kolmeakymppiä lähestyvän, naisen elämää. Treenausta, töitä, kotia ja shoppausta. Pilke silmäkulmassa, tietenkin. ;)

Tervetuloa!