Matkavalmisteluita

Tittidii, tää suunnittelee täällä matkalaukun pakkaamista. Siis suunnitteluasteella vielä ollaan, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Nih! Eli huomenna vielä normi työpäivä, jonka jälkeen käyn vähän vaihtamassa euroja punniksi. Illalla lähtee lento kohti Lontoota, jossa nautiskellaan maanantaihin saakka. Tulen ottamaan kyllä ihan oikean kameran mukaan, niin saatte vähän laadukkaampia kuvia sitten. ;) Ihana irtiotto arjesta. Tätä on kaivattu!

Kävin töiden jälkeen tänään Sokoksella tuhlaamassa -20% etukupongin. Ostin jo pitkään ostoslistalla olleen poskipunan. Siinä erilaisia punia pyöritellessäni, päädyin tuttuun ja turvalliseen Cliniqueen. Oon ollu niin tyytyväinen sen tuotteisiin niin meikeissä kuin puhdistus- ja kosteusvoidetuotteissakin.

Kaunis on ulkokuorikin :)

Sisällä kaunis puna

Meikkipussi täydentyi siis tällä valioyksilöllä. Kotona katsoin matkaa varten kosmetiikkaa valmiiksi. Vaatteita en ota paljoakaan mukaan, sillä ajattelin vähän shoppailla! :D

Luottotuotteita vaan.

Luottotuotteita

Pesin myöskin kaikki lyhdyt ja tuikkukipot talviteloille ja kävelin illalla Citymarketista ostamassa Lumenen CC -kynsilakan, jota ystäväni suositteli. Kyseinen lakka oli Sokokselta loppunut, mutta Cittari pelasti ja reissukynnet on taattu.

Nyt unta palloon, että jaksaa huomisen pitkän päivän jälkeen vielä matkustellakin.

Palataan asiaan, ihan viimeistään reissun jälkeen kuvien kera!

Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille! Ja niin, ensi viikolla tervetuloa huhtikuu! <3

Urheilulääkäriä ja kahvitreffejä

Tää alkuviikko on hurahtanut nopeeta vauhtia käyntiin. Maanantaina Antti heitti mut aamulla töihin ennen kiekkovuoroonsa. Iltapäivällä mulla oli se urheilulääkäri siellä UKK-instituutilla. Se olikin mielenkiintoinen kokemus. Ensimmäiseks mentiin läpi mun taustat, liikuntahistoria, oireet yms., sitten mä sain täytettäväks sellaisen A4-lapun, jossa mun piti ympyröidä about 30 kohtaa asteikolla 1-5. Ne oli lähinnä henkistä puolta käsitteleviä, kuten kuinka ahdistunut/stressaantunut/tunnetko olosi syylliseksi -tyyppisiä kysymyksiä. Siitä se teki nopean yhteenvedon ja totesi etten mä ainakaan henkiseltä puoleltani ole ylikunnossa, mutta fyysisesti kyllä. :D Eli pää on mukana mutta jalat ei. Seuraavat kuusi viikkoa mun tulee käydä ainoastaan kävelylenkeillä ja sykkeiden on pysyttävä 120-130. Kuulemma mummojen saa antaa mennä ohi. ;) Mutta mun on myös syötävä enemmän. Eli energiansaanti on tuplattava. Se sanoi etten mä saa tarpeeksi energiaa mun kulutukseeni nähden, joka on todennäköisesti suurin syy palautumattomuuteen. Kun sitten ihmettelin miten se on mahdollista jos paino tipu, niin mun elimistö on niin stressitilassa, että se tuottaa sitä hormoonia joka estää laihtumasta. SILLÄ LAILLA! Kai mä nyt olisin syönyt enemmän jos olisin tajunnut tämän. Mutta eipä käynyt mielessä jos paino ei tipu eikä nälkä vaivaa. Joo urheilevat kansalaiset, pihviä naamaan vaan! Mutta koska ongelmana on se, ettei mun maha oikein viljaa kestä, niin mä meen ravintoterapeutille, joka antaa mulle ohjeet ravintomääristä suhteutettuna kulutukseen. No sehän sopii, kuka nyt ei syömisestä tykkäisi! :D
Tämän lisäksi mun täytyy mennä rasituskokeeseen, jossa mitataan laktaatit (nämä surullisen kuuluisat maitohapot), sykerajat yms. Tämä on kyllä ehdottoman tärkeää tietoa, jotta omaa kuntoaan voi kehittää oikealla tavalla. Mutta näillä mennään!

Mitä siihen Ranskan reissuun tulee, niin yhden kovemman harjoituksen saan tehdä ennen sitä. En sitten tiedä olenko halukas lähtemään sinne sen perusteella. Jos vaikka siellä iskee stoppi, niin voiko mun otsassa kasvaa silloin suurempaa tattiarmeijaa ja rahat on menny "hukkaan". Eli reissu on mulla vielä harkinnan alaisena.

UKK:lta menin takaisin töihin, josta päivän päätyttyä menin Pyymäen Omaan, eli sinne ihanaan kahvilaan keskustassa. :) Paranneltiin ystävän kanssa maailmaa ja esitettiin keittiöpsykologeja. Vitsi meistä on moneksi! :D

Tiistaina taas tein pitkän päivän töissä. Töistä lähdin asioilla käymään kaupungilla ja siitä sitten korot kopisten Tammelaan. Mulla oli kahden ystävän kanssa jälleen kahvittelutreffit. Tällä kertaa kokoonnuttiin siinä Pikilinnassa sijaitsevassa Kahvilla -kahvilassa. Oon siellä kerran aikasemminkin käyny ja se on ihan kiva. Tai sieltä saa paljon kaikkea luomua ja orgaanista. Mutta sanoisin silti että se paikka on hivenen liian hippi mun makuun. Kivaa siellä oli käydä, nimenomaa vaihtelua! Ja parastahan oli taas istua teekupin äärellä vaihtamassa kuulumisia. :) Kun kahvilasta tehtiin lähtöä, serkkupoika soitteli Passionista. Nappasin sen matkaani mukaan ja tultiin bussilla meille kahville. Siinähän se ilta meni tooodella nopsaan!

Ja nyt ollaan jo viikon puolivälissä. Normipäivä, paitsi yhtiökokouksessa kävin kuuntelemassa tilanteen. Eipä siellä mitään uutta ilmennyt. Harvemmin kai uudessa/uudehkossa taloyhtiössä. Menin yhtiökokoukseen kävellen noin kolmen kilometrin päähän ja jatkoin siitä sitten vielä lenkkiä. Mulla oli oikein sykemittari nyt huilitauon jälkeen käytössä. Eikä muuten ollu ihan helppo juttu koittaa pitää niitä sykkeitä siellä 120-130. Kesti aika kauan löytää sopiva kävelyrytmi. Lopulta lenkin pituudeksi tuli noin kahdeksan kilometriä. Hih, mutta nyt kohti loppuviikkoa! Palataan asiaan. :)

Lenkkipolulta

Kevättä ilmassa

Mun piti lähtee lauantaiaamuna kävelylle kun paistoi niin kivasti aurinko, mutta en sitten lähtenyt uhmaamaan kantapäiden vesikelloja. Laitoin sitten aamutuimaan uuniohrapuuron tulille ja keitin raparperikiisseliä mansikoilla höystettynä.

Aika täydellinen aamupala! :) Lisäksi ihailin mun tomaatintaimia.

Kyllä ne kasvaa pian :)

Aamu hengailtiin kotona ja lähdettiin sitten maalle ajelemaan. Antin mummulla ja papalla käväistiin vaihtamassa kuulumiset. Antti teki pappansa kanssa raviriviä ja mä autoin mummua pullien leivonnassa. Noh, voitelin ja laitoin raesokeria! :D Vein sille kotoo ison kasan villalankaa, jota itse en ollu saanu aikaseksi tuhottua. Jos inspiraatio iskee, niin käyn sitten ostamassa uusia. Vaihdossa sain aivan ihania Riihimäen Ilves-tölkkejä! 3litran, 2litran ja litran kokoiset ihanuudet. Isoimman mä nään parvekkeen pöydällä ja siinä oksia. Joko koivun tai pajun. :)

Käytiin myös ulkoilemassa. Nähtiin paljon joutsenia ja hanhia. Koska mä en ole mikään lintuasiantuntija, en tiennyt oliko ne kanadanhanhia vai valkoposkihanhia. :) Jompia kumpia kuitenkin. Järvi oli hyvin sulanut, joten pian pääsee mökille!

Keväinen järvimaisema

Tänään Antilla oli pelejä iltapäivällä, joten mä otin auton ja lähdin ruokakauppaan. Kotona aattelin niin tehdä piimälimppua sitten joulun, mutta piimän ollessa kuumenemassa, huomasin ettei ollu yhtään vehnäjauhoja. Pari ärräpäätä ja muutos suunnitelmiin. Tein sitten jokasortin sämpylöitä siitä piimästä. Jätin taikinan kohoon ja lähdin lenkille. Hilppasin 7 kilometriä kävellen 50 minuuttiin. Eiks se oo ihan hyvä tahti. Jatkoin vielä kodinhengettären hommia kokkaamalla uunilohta, salaattia ja perunamuusia. Nyt saakin sitten taas koivet kattoo kohden maata hyvillä mielin ja mussuttaa irtokarkkeja.

Alkuviikko on jälleen aika buukattu, mutta silti täynnä kivoja tapaamisia ja kivoja hetkiä! Tänään jo aloitettiin mukavilla uutisilla.

Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava viikonloppu! Ens viikko nautitaan ihanasta auringosta hymy huulilla. :)

Nike Freet. Ainakin melkein.

Eilen mun jalat joutui jälleen koetukselle, kun pyöräilin töistä pienen lenkin kautta kotiin. Vastatuuli ja lumipyry söi aika huolella voimat jaloista, mutta pääsin kuitenkin ostamaan työkaverille lahjakorttia Tampereen Kiipeilykeskuksesta. Niin, just sieltä missä pari viikkoa sitten itse olin kiipeämässä. Kerättiin töissä pieni kolehti läksiäislahjaa varten, ja kun mä sain rahat käyttööni, en käynyt tyypillisesti pitkäripasessa, vaan halusin antaa urheilullisen läksiäislahjan. Sitä paitsi kyseinen tyyppi harrastaa muutenkin kiipeilyä...

Kotiin päästyäni olin nälkäkuoleman partaalla, joten en todellakaan tyytynyt vain välipalaan, vaan söin heti kunnon ruokaa. Jauhelihakeittoa. Hetken sohvalla löffäiltyäni, puin kunnolla päälle, vedin pipon korville ja lähdin lenkille. Niin siis korostetaan nyt, että kävelylenkille. Tunnin painelin meneen metsäpolkuja ja katuja kauheessa lumipyryssä. Tää on nyt selkeesti liikuntamuoto, joka ei syö mun voimia vaan virkistää mukavasti! Eteisessä Antin kanssa läpystä vaihto, ja se meni reeneihin.

Eiliseltä lenkiltä

Mun lenkkarit on Asicsen Nimbukset, jotka hivenen liian leveästä lestistä huolimatta on olleet tosi hyvät juoksukengät! Oon nyt vetässy samat lenkkarit jalkaan kävelylenkeillä niin kappas, joka kerta pukkaa rakkoa  kantapäihin. Bongasin sitten tänä aamuna Aamulehdestä Stadiumin mainoksen, että joku hypersupertarjous olisi Niken Free Run 5:sta. Mulla on kolmoset jumppakenkinä ja oon tykänny ihan älyttömän paljon. Joten mä marssin töiden jälkeen Stadiumiin hakemaan itselleni kävelyyn soveltuvat tossut! Tai tarkoitus oli, mutta ne oli kuulemma myyty aamulla puolessa tunnissa. Höh. Aion ostaa sellaiset silti ihan lähiaikoina.

Koskarissa treffasin myös iskän, joka oli tulossa hierojalta ja odotti äitiä Helsingistä. Mamma kävi ostamassa jotain hiustököttejä siitä kampaamotuotteiden outletistä ja hyppäsin sitten niiden jousille ja mentiin ruokakauppaan. Kaupan jälkeen kahviteltiin meillä ja Antti lähti sinne lätkämatsiin. Porukoiden lähdettyä en epäröinyt vetäistä lenkkikamoja niskaan. Tunnin lenkki aivan erilaisessa säässä kuin eilen! :D

Tämän päivän lenkiltä :)

Kotona en sitten muuta ehtinytkään tekeen kuin ruokaa ennen kuin Anttikin jo kotiutui. Ihanaa, viikonloppu! <3

Mainosten uhri

Mä oon oikeesti yrittäny vähentää liikunnan lisäksi myös vapaa-ajan menojani ihan vain ollakseni paikoillaan. Tämä oli siis pohjustus siihen, kun kerron että eilen olin siellä ja tänään täällä ja ja ja... Mutta oon oikeesti vähentänyt!

Ensimmäisenä kerron maanantain viikon ostoksestani! Käytiin Antin kanssa Citymarketissa maanantaina kun se osti sieltä liput itselleen ja pojille perjantain lätkäpeliin. Poikettiin sitten samalla siinä kaupan puolella hakemassa jotain perustarvikkeita. Mutta koska mä olen innokas sisustusblogien ja muiden lukija, niin bongasin paljon kehutun aineen, Universal Stonen. Sitä hehkutettiin, että sillä lähtee kaikki sellainenkin, mikä ei välttämättä edes ihmesienellä lähde. Öö, mainosten uhrina pakko oli munkin sellainen hankkia. Ja sitä paitsi, nyt kun en käy urheilemassa, mä kiinnitän ihan erilailla huomioo kaikkeen turhaan, esimerkiks saunan lasioven kalkkipilkkuihin ja rosterisen tiskialtaan kiillottomuuteen. CIFiä mä oon tähän mennessä käyttäny paljon siivouksessa ja käytän kyllä jatkossakin, mutta vitsit toi Universal Stone on kova juttu! Nyt mä haluan testata sitä ihan kaikkialle. Kyllä kiiltää! Mä en oikein edes tiedä mitä se on, mutta sitä mainostetaan hapottomana, iho- ja ympäristöystävällisenä luonnontuotteena. Hintaa oli rapiat 16€, mutta kyllä se kestääkin kauan. Hyvä ostos! :D

Universal stone

Tiistaina Antti lähti raveihin ja heitti mut samalla siksi aikaa ystävälleni JR:lle. Käytiin vaunulenkillä matkaseurana pian vuoden täyttävä pikku-M! Tunnin happihyppely raittiissa ulkoilmassa ja harvinaisen hyvässä seurassa oli kyllä terapeuttista. ;) Lenkkarit vaan oli lenkin jälkeen ihan märät, kun sitä lunta sitten tuuppas ihan kunnolla. Mutta eipä tuo haittaa!

Tänään taas lähdettiin mun töiden jälkeen mun kummitädille iltakahville. Ihana kummitäti ja ihana Emmi-serkku! Ootte ihan parhaita. Illan sai taas nauraa vedet silmissä, katsella valokuvia ysärimuotia ihastellen ja päivittää kuulumiset. Kotiin tultiin vasta tunti sitten. Huippu yllätys odotti postilaatikossa, kun sinne vasta kurkistettiin äsken.

Liput valmiina koitokseen :)

Kyllä vain. Reilu viikko ja meitsi istuu stadionilla. ;)

Hejj, huomenna torstai ja nassut kohti loppuviikkoa! Jee!

Arkistojen kätköistä...

En tiedä miten noi perjantait on nyt kääntyneet mua vastaan.

Mulla oli suunnitelma... Ehdin lähettää asiakkaalle yhden homman ennen iltapäivän urheilulääkäriä, jonka oli tarkoitus olla klo 14 ajatuksena, ettei sitten enää sen jälkeen tarvi mennä takaísin töihin vaan pääsen suoraan viikonlopun viettoon. Niin, siis vedenpitävä suunnitelma. Joka ensimmäisen kerran vesittyi siinä, että parin muuttujan takia tiesin joutuvani tulemaan pikaisesti vielä töihin, kunhan lääkäristä selviän.

Noh, ilmottaiduin klo 13:50 ja siirryin odotusaulaan lääkärin oven taakse. Siinä sitten istuessani ja odotellessani alkoi pieni harmitus tulla takaraivoon, koska tiesin että tässä odotteluajassa olisin ehtinyt saada sen työjutun tehtyä. Sitten lopulta klo 14:35 huoneen ovi avautui ja sieltä marssi asiakas ulos. Totesin siinä itsekseni, että noilla yksityisen lääkäriaseman erikoislääkäreiden palkoilla luulisi, että yrittäisivät edes olla aikataulussa.... Seuraavan kerran ovi avautui viiden minuutin päästä edellisestä, mutta lääkäri lähti marssimaan pois salkku kainalossa. MITÄH!?!

Mä lähdin siltä istumalta korot kopisten vastaanottoon kyselemään että missä helkkarissa mun lääkäri on. No tädit alkoi selvitteleen asiaa. Kello oli tässä vaiheessa 14:50. Niin noh... Siinä vartin selviteltyään tulivat kaksin pahoittelemaan, että se lääkäri on ilmeisesti unohtanut mut eivätkä enää saaneet sitä puhelimella kiinni. Oli laittanut vaan läsnäolokseen "poissa". Mä mietin että kuin ihmeessä mä saan hillittyä kiukkuni niin, etten tirvase molempia akkoja ja heitä samalla pöydällä olevia kukkaruukkuja seinään. Sanoin että te varmaan korvaatte tän mulle jotenkin, koska tää aika on ollut mun työajasta pois. Tädit nyökytteli ja sanoivat, että me voidaan tarjota sulle kahvikuponki ja tässä on tää asiakaspalautelappu. Sanoin että pitäkää kahvikuponkinne ja lähin ovet paukkuen pois. Siis mua suututti NIIN paljon! Ensin mua oli hikoiluttanu koko aamun kyseinen lääkäri (joo enemmän ku mikään gynekäynti) ja hyvä etten jänistänyt. Sitten kun sain voitettua itseni ja raahauduttua paikan päälle, niin mut on unohdettu! Ihan oikeesti, kenellekään muulle ei voi käydä näin.... Tää on niin mun tuuria! No joo joo, ei se niiden tätien moka ollu vaan sen lääkärin, mutta ei se siinä hetkessä lohduttanut. Mun aika kumminkin oli otettu vastaan ja se oli siellä järjestelmässä... Mystistä.

Eipä siinä sitten auttanut muu kuin palata konttorille tekemään loppuun työjuttu. Antti haki mut töistä ja lähdettiin Prismaan ruokaostoksille. Onneksi perjantaiharmitus loppui, kun välipalan jälkeen hyppäsin ratin taakse ja nilkka suorana ajelin ystävän luokse remonttihommiin! :D Sieltä oli mies saatu ajettua pois, niin me leidit otettiin sudit käteen ja maalattiin rappukaiteiden rimoihin pohjamaalia. Noh, mä maalasin ehkä seitsemän rimaa, koska J oli ollut aikasemmin päivällä ylitehokas. Terapeuttisita se oli!  Tai ainakin avautuminen päivän tapahtumista ;) Mutta viimeisenkin kiukun kyllä vei kummityttö, joka naama täynnä puuroa hymyili kaikilla kahdella hampaallaan. :D

Viikonloppuna silmät rävähti auki puoli seitsemältä molempina päivinä. Rytmi veressä. En sitten väkisin yrittänyt enää nukkua, vaan menin keitteleen puuroa itselleni. Antti veteli hirsiä kymppiin saakka, kun sillä oli yövuoro takana ja tämäkin viikko vielä samaa vuoroa. Lähdettiin puoliltapäivin maalle ajelemaan. Antti meni iskän kanssa puuhommiin ja mä kaivelin vanhoja valokuvia. Samaisesta arkistosta löytyi mun kirjoittama paperi harakanvarpailla "Eeva on paska". Oliko tää sitä sisarrakkautta parhaimmillaan? :D Voi että mä nauroin vedet silmissä. Siinä on varmaan just hetkeä aikaseimmin nallekarkki varastettu ja tunteet on laitettu paperille. ;)

Sisarrakkautta? :D

Eilen tultiin iltapäivällä takaisin Tampereelle, käytiin kävelylenkillä aurinkoisessa säässä ja katottiin illalla boxilta Vares. Antti lähti töihin ja mä nukkumaan. Tänään startattiin taas uusi viikko käyntiin ja toivotaan että tämän viikon perjantai on hippasen parempi. :)

Ainakin sain ensi viikon maanantaiksi uuden ajan urheilulääkärille, tosin tällä kertaa UKK-instituutille. Sitä odotellessa... Ja tänään mulle soiteltiin tältä surullisen kuuluisalta lääkäriasemalta ja pahoiteltiin tapahtunutta. Emmä enää ollu vihainen. ;)

Hyvää alkanutta viikkoa!

Aurinkotervehdys ja rokkitukka

No niin, mistähän aloittaisi... Vaikkapa eilisestä "liikuntasuorituksesta", josta tulikin liikuntasuoritus. Tein ensin överiä töissä, kun meinaa vähän kiirettä pukkaamaan. Illalla lähdettiin salille Antin kans, kun se ei kerrankin ollu töissä. Mä menin sinne tutulle fitness fusion tunnille, jonka piti olla kevyt fiilistelytunti vaan. Kävelin ensin matolla reilut 20 minuuttia. Muuten kaikki meni mukavasti, aurinkotervehdykdet, soturit ja jopa ojentajapunnerrukset. Mutta itku meinas tasapainohaasteissa tulla, kun jalat veti hapoille ihan välittömästi eikä meinannu kantaa. Oon kyl ihan finaalissa. Huomenna on sit se lääkäri! Yritän olla rehellinen enkä vähättele näitä oireita.

Tänään, tittidii, viikon yksi kohokohdista! Kampaaja! Pääsin tosta hirveestä reuhkasta eroon ja tilalle sain ihanan keväisen rokkitukan ja rentoutuneen mielen. :)

Koittakaahan kestää, nyt tulee pärstästä kuvia enemmän kun laki sallii ja joka kuvakulmasta!!!

Joo lupaan että tää oli vika kerta kun tämmöisen kauhukokoelman tänne laitan. Varsinkin näitä huonolaatuisia kännykkäkameralla otettuja naamakuvia niihin yhtään panostamatta!! Soriii....

Mitä hiuksille tehtiin? No saksia, saksia, saksia ja myös parturikonetta. Vaikka noita kuvia on tossa miljoona, niin välttämättä siitä ei saa selvää. Eli takaa ja molemmat sivut on vedetty tolleen tosi lyhyiks. Ihan sängelle. Tohon päälle on jätetty tuo reuhka, jota voi tossa veivata ja muotoilla ihan mihin suuntaan vaan. Sen alta löytyy kumminkin ihan lyhyt otsatukka, jolla saa reuhkan vedettyä sivuun kivaa ilmettä. Mä tykkään toooosi paljon.

Mutta jotta saadaan vertailua ja komiikkaa, niin vika kuva on otettu päivällä sillä hirveellä keesillä!

Kehonhuoltoa ja synttärikahvia

Maanantaisen työpäivän jälkeen kun sain kotona ruokaa, niin nukahdin sohvalle kesken hotellien selaamisen. Meidän piti varata ne Lontoon hotellit, mutta uni vei voiton. Väsytti NIIN paljon! Mutta ehtiihän ne varaamaan. :)
Emmä kauaa nukkunut, kun lähdettiin Anskulle ja Tepolle juhlistamaan Tepon synttäreitä. :) Vitsit kun oli taas sellaset herkut pöydässä että.... :P Ihana viikon aloitus parantaa maailmaa huipussa seurassa ja nauraa vedet silmissä. :D

Tänään me muuten muistettiin ostaa kauppareissulla takapihan tuijien päälle huput suojaamaan niitä kevätauringolta. Jostain luin, olisko ollu Aamulehti, että nyt on viimeiset hetket ne suojata. Just mietin, että eipä mene kauaa kun niitä voi jo lämpöisellä rodovedellä kastella. Siis en todellakaan ole mikään viherpeukalo, jos tää siltä kuulosti! :D Antista se sisäinen hortonomi ennemmin löytyy. :) Ostin muuten esikasvatukseen myös paprikan ja tomaatin siemeniäkin!

Antti lähti yllättäen ylitöihin eikä Elixiassakaan menny mulle soveltuvaa jumppaa, joten lähdin kävelylenkille. Mutta kävelylenkki oli sellainen joka virkisti aivoja ja kehoa! Mulla oli sportstracer päällä, niin keskivauhti näytti olevan 8,3km/h. Viuhdoin näemmä jälleen menemään. Mutta vaikeeta se on muuta kuin itselle luontevaa nopeutta kävellä. Mä sentään venyttelin (vähän) illalla, kun katoin telkkaria ja tein kanakeittoa. ;) No ehkä parempikin nyt koittaa kehon huoltoa maksimoida. Mieli kaipaa hullua sykejumppaa, mutta jalkoja hapottava tunne palauttaa kyllä ajatukset äkkiä maanpinnalle ja todellisuuteen. Sitä paitsi nyt kun päästiin näihin perusteluihin miksi mun nyt vaan olis hyvä ottaa iisisti, niin tuo ulkoilma tuossa mahtavassa kevätsäässä on ihan huippua<3

Nautitaan auringosta!

Apinat kiipeilee

Eiliseen postaukseen palatakseni vielä, niin emmä usko saaneeni aikaiseksi tätä ylirasitusta elimistölleni pelkällä urheilulla. Se on vaan yksi tekijä tässä hektisessä arjessani. Tai näin mä ainakin luulen. Ei se kroppa ole päässyt palautumaan, kun rasitus jatkuu treeninkin jälkeen. Noh, jahka tästä toivutaan, niin alan arvostamaan lepoa enemmän. Ja yritän olla palaamatta entiseen. Onneksi on pää mukana tässä touhussa, että ite tajuaa tilanteen...

On siis sanomattakin selvää, että eilinen spinning maraton jäi väliin ja tiistainen challenge jäi viikon rankimmaksi treeniksi. Se jäi rankimmaksi kyllä usean viikon ajaksi... Tästä syystä me mentiin eilen tyttöjen kanssa Tampereen Kiipeilykeskukseen kiipeilemään. Oi vitsit se oli ihan älyttömän kivaa!!! Parin tunnin kiipeilyjen jälkeen kädet oli niin hapoilla ettei tosikaan! Oli haastavaa kuoria sen jälkeen perunoita kotona. :) Pakko päästä pian uudestaan!! (Eihän tota lasketa treenaamiseksi? Eihän?)

Seinää mitä kiivetä...

Tuommosia mollukoita pitkin kiivettiin. Joku värilinja valittiin, ja sitä pitkin kiivettiin sitten about 10 metrin korkeuteen. Kantsii käydä kokeileen, ihan huippua!

Ruuan jälkeen nappasin auton alleni ja lähdin keskustassa pyörähtään. Ajoin suoraan Sokokselle, josta mukaan tarttui Pentikin lampunjalat ja varjostimet. Mulla todella paloi käpy sen valaisimen tilauksen kanssa. Nyt meillä on sitten enemmän ja vähemmän pöytävalaisimia kämpässä.

Yövalot

Pentikin valaisin

Mutta onpahan yöpöydillä nyt samanlaiset viimein! Antti totesi kun tulin kaupungilta kotiin, että "olinkin eilen aistivinani, ettei sitä lamppua enää lähetetä takaisin". :D

Se sai nyt paikkansa muualta kuin yöpöydältä

Tuossa viimeisimmässä kuvassa on nyt se "väärä" tilattu valaisin. Anideen lamppu, ihan valtavan ihana! Mutta kun se aikaisemmin ostettu "samanlainen" lamppu ei nyt sitten olekaan samanlainen. Tässä tämä lampunjalka on lyhyempi ja varjostin puoli astetta vaaleampi. Kyllä näille ihanuuksille silti paikka löytyi. :)

Tänään silmät rävähti auki jo puoli seitsemältä. Aloin leipoon sämpylöitä aamupalalle, kun Antti nukkui vielä. Se menee yöksi töihin, niin parempi koittaakin kääntää kelloa. Ja koska sattuneesta syystä mun sunnuntain vakispinning jäi välistä, niin mä tartuin silitysrautaan. Silitin Antin paitojen lisäksi jopa lakanat! Mun huilitauon aikana taitaa kämppä ainakin kiiltää! :D

Käytiin tunnin kävelylenkillä Antin kans ja lähettiin käymään mun tädin luona. Siinähän se päivä vierähti. Huomenna uuteen viikkoon!

Milloin liika on liikaa?

Mä en oo koskaan ymmärtänyt, että miksi kukaan tarvitsee personal traineria saadakseen itsensä liikkumaan. Mä ymmärrän silloin kun on joku tavoite, kuten painon pudotus, lajikisat tai muuten selkeä päämäärä, jolloin personal trainer suunnittelee treeniohjelman tai ruokavalion ja seuraa edistymistä, sekä tarvittaessa muokkaa ohjelmaa treenin edetessä.

Mun mielestä liikunnasta tulee vaan ihan älyttömän hyvä olo. Mä en tarvi mitään muuta syytä liikuttaa itseäni. Kaukaisena päämääränä toivottavasti terveitä lisävuosia elämään. Se että arvostaa omaa terveyttään on ollu mulle ykkösjuttu.

Mutta se voi myös sokaista. Sen mä ymmärsin nyt, kun lihakset ei palaudu ja väsyttää. Ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten mulle tuli ahdistus, kun tiesin että on vakispinningin vuoro illalla. Ei siksi etten siitä enää tykkäisi, ei todellakaan, vaan ahdistus liittyi siihen tulevaan turhautuneisuuden fiilikseen. Kun intoa on niin kovasti, mutta itsestään ei saa irti mitään. Sykkeet ei nouse kun jalat ei jaksa pyörittää polkimia siinä tahdissa kun mieli haluaisi.

Paikat renaa, ranne on oikutellut. Vaikea rauhoittua paikoilleen ja hamuan itselleni ohjelmaa urheilun lisäksi yms. Nämä kaikki asiat jotenkin kuroutui yhteen mun mielessä ja tajusin, että nyt ollaan ylikuormitustilan äärirajoilla. Noh, oikeestaan siinä tilassa. Siellä äärirajoilla mä olen ollut jo monta kuukautta sitten. Siihen sokeutuu, että kun väsyttää työpäivän jälkeen ihan todella, niin siltikin sitä lähtee salille/lenkille/jumpalle... Koska siitä tulee niin hyvä olo!

Joopa, mulle siis voisi se personal trainer olla paikallaan sanomassa, että koska treenataan ja miten, jotta en polta elimistööni loppuun. Se on paha kun mulla ei ole mitään tavoitteita ollut treenin suhteen. Oon treenannu vaan treenaamisen ilosta. Ei ole kevyempiä viikkoja tai kevyempiä treenejä. Aina sata lasissa joka paikkaan. Lepopäivätkin on ollu vähän niin ja näin...

Noh, nyt on tultu siihen pisteeseen, että mulla on ensi viikolla urheilulääkäri. Ylirasitus fysiologian spesialisti, joka toivottavasti osaa auttaa mua maksimoimaan tämän palautumisen. Lepoa se vaatii, yritän siihen asennoitua jo valmiiksi. Helppoa se ei todellakaan tule olemaan. Mutta jos mielin pyöräilyreissulle Pyreneille, niin on syytä malttaa mielensä. Vaakalaudalla se reissu saattaa silti olla.. Mutta koska mä nään lasin mielummin puoliksi täytenä kuin puoliksi tyhjänä, en aio lannistua. Ensi viikolla oon viisaampi! Mietin salikortin jäädyttämistä kuukaudeksi, mutta mutta.... Jos kävis vaan harmailla tunneilla? Fitness fusionissa, venyttelyssä, pilateksessa, terve selässä...? Mä kysyn sitä siltä lääkäriltä. En usko että mun pää kestää olla tekemättä mitään.

Mutta mutta. Olkoonkin tämä nyt kaikille varoittavana esimerkkinä. Jopa tällainen perus pertsa kuntoilija voi joutua ylikuntoon. En olis ikinä uskonut.

Tai toisaalta ehkä just tämmönen jumppapirkko, koska urheilijoilla on enemmän tietotaitoa tunnistaa oireet ajoissa.

Mukavaa lauantaina. Tänään nostetaan jalat kohti kattoa ja löffätään. Parempi tottua. Ja parempi niellä ne kommentit "mähän olen sulle sanonut...". ;)

Voi perjantai....

Ai että. Tätä olikin odotettu piiiitkään. Nimittäin eilen oli ensimmäinen aamu kun polkupyörään ei tarvinnut laittaa valoa päälle. Ihan huikeeta! Hehkutin sitä koko päivän töissä. :)
Valitettavasti tämä mun hehkutus sai jokseenkin ironisen käänteen illalla, kun Elixiasta lähtiessäni huomasin että mun fillarin lamppu pidikkeineen oli pöllitty. Ei hitto mua ottaa päähän! Kaikki tarvis näköjään munalukolla laittaa kiinni. Ja taas tullaan siihen, että kai tää nyt oli mun syy lopulta, kun jätin kerta sen lampun pyörään kiinni. :( Sapettaa ihan älyttömästi. Kyseinen lamppu on koko pitkän ja pimeän talven saanut olla rauhassa, kunnes nyt kevään ensimmäisen valoisan aamun iltana joku tarvitsee sitä niin kipeästi. Pyh. Se ei edes ollut mikään Prisman kolmen euron lamppu....

Keskiviikkoisilta vaatekutsuilta on kumminkin selvitty ja nyt tosiaan odotellaan niitä housuja saapuvaksi. Samoin mä päätin hakea uuden lampun heti tilalle (jota en todellakaan jätä pyörään kiinni!), niin selviän siitäkin.

Mun ja Heidin venyttelyhaasteen alkaminen on nyt vähän venynyt. Nyt tarvis ne alkumittaukset päästä suorittamaan! Ennen niitä mä tiän, etten saa aikaiseksi aloitettua venyttelyä. Mikä ihme siinä on? Eilen se taas kummasti muistui mieleen, kun kävin hierojalla. Se tosin hieroi selän, mutta jumissa oli sekin. Hierojan mukaan mun hierontahistoriassa ylsi top 3:een jumiensa puolesta. Huh! Onneksi sain tällä viikolla uuden työtuolin, joka tuntuis olevan todella hyvä. En röhnötä tässä samalla tavalla kuin vanhassa, vaan istun paljon ryhdikkäämmin.

Säntäsin eilen siis työpäivän jälkeen salille kodin ja välipalan kautta. Poljin pyörää, kipitin juoksumatolla, tein vatsoja ja taas poljin pyörää ennen sitä hierojaa.

Mutta tänään. Tänään on ihana ihana perjantai! Mutta todella täynnä hämmennystä ja pientä vastoinkäymistä. Tavallaan myös arvokkaita oivalluksia. Siitä voisin viikonlopun aikana pari sanaa kertoa teillekin.

Hain työviikon päätteeksi postista mun vihdoin ja viimein tulleen lampunvarjostimen ja sitten käytiin Antin kanssa Bella Romassa syömässä. No tämän perjantain ehkä ei-niin-hyvän-päivän teeman mukaisesti odoteltiin ruokaa varmaan tunti ja laskua puoli tuntia... Tarjoilija oli sinänsä ihana, että antoi meille alkuruoat ja kahvit sitten ilmaiseksi. Ravintolasta mentiin leffaan katsoon uusin Kummeli ja kotiin mallailemaan lamppua. Ja koska näin putkeen menevä perjantai on ollut takana, niin leffa oli hivenen pettymys ja lamppu vääränlainen. 

Mutta koska kaikessa on kaksi puolta, niin se kauniimpi puoli on ihana, puhdas koti, eilisen siivouksen jälkeen (joo en osannut ottaa iisisti hieronnan jäljiltä) ja viikonloppu saa nyt alkaa!

Alla kuvat toisesta niistä, mistä tänään ei sitten tarvinnut lopulta maksaa...

Alkuruokaa

Neitsytmatka vaatekutsuille

Eilen oli ihan älyttömän liukasta aamulla. Selvisin kumminkin kyntämättä maata, pelkillä sivuluisuilla. Olis varmaan kantsinu lähtee Nopsalla, kun siinä olis ollu nastat edessä.. Mietin vaan kauhulla niitä, jotka lauantaina vaihtoivat kesärenkaat alle...

Töiden jälkeen kiiruhdin kotiin syömään välipalapuuroa ja pakkaamaan salikamat. Lähdettiin Antin kanssa salille. Tai mä menin spinningiin vetäseen viikon rankimman reenin (huh!) ja Antti jäi salille. Noh viikon rankin, jos lauantaina en mee kahden tunnin spinning -maratoniin. Voi olla kyllä että menen, kun Antillakin on pelejä silloin.

Salilta kävelin kotiin kaupan kautta (muistin laittaa lenkkarit niin en saanut rakkoja), kun Antti lähti raveihin. Banaania, rahkaa, raejuustoa, mölleriä ja sinkkiä. Nyt on sellanen vitamiiniarsenaali käytössä ruokavalion tukena, että ei pitäisi pöpöjen iskeä! Muuten ihan normipäivä, perus arkitouhuja. Mut oikeesti se on just parasta, mä oon rutiinien orja. Kun kaikki on selvää ja suunniteltua, niin mielikin on rauhallinen. :) Illan kruunasi facebook -keskustelu Afrikassa asuvan ystävän kanssa. Pitäis saada laitettua se skype koneelle....

No tänään sitten se koitti, otsikon mukainen kokemus. Mä en oo oikeesti koskaan ollut vaatekutsuilla. Jotenkin mä oon (onnekseni) onnistunut aina välttämään ne. Kerran oon ollu meikkikutsuilla ja kerran tupperware -kutsuilla. Molemmat jäivät mun puolesta samalla kertaa viimeisiksi. Ei oo yhtään mun juttu päivitellä kovaan ääneen kuinka joku muovikippo on mullistanut mun elämän. Joo, no thanks. Mutta vaatekutsuille mä annoin mahdollisuuden, koska mun hyvä ystävä järjesti ne hyvällä mainospuheellla: "Aino sun ei oikeesti tarvi ostaa mitään, mut tuu kahville." :D Kyseessä oli kaiken kukkuraksi lähinnä lastenvaatekutsut, joten mä todella menin avoimin mielin ja ennen kaikkea moikkaamaan ihanaa kummityttöäni. <3 Tsekkasin etukäteen netistä Me&I -malliston, ja bongasin sieltä itselleni kyllä kivat yoga pantsit. Siis hahhah, en sieltä lastenvaatteiden puolelta. On niillä vähän mallistoa naisillekin. Noh, joka tapauksessa mä sitten tilasin nämä yoga pantsit ja odotan niitä innolla! Muutenkin kutsut oli positiivinen kokemus! Voin harkita jatkossakin. ;)

Viikonloppua silmällä pitäen ostin neilikoita (mun lemppareita) ilostuttamaan kotiin. Sanoin Antille et nää voi olla sit naistepäivänkukat! ;)

Neilikat<3

LLL :)

Eli laskiaispullia, lastenhoitoa ja löhöilyä.

Niistä oli mun viikonloppu tehty. Lisäksi aamulenkkeilyä maalaismaisemassa ja makoisat päiväunet sunnuntaina. Yksi isoimmista mainitsemisen arvoisista asioista liittyy eiliseen, kun salilla päätin juosta matolla. En tosiaankaan ole juossut talven aikana sen vertaa, että sitä viitsisi mainita, mutta nyt hölköttelin kymppiä 40 minuuttia. Miten voi ihminen tuntea olonsa niin vapautuneeksi. Oli aivan mahtavaa, että hymyilin varmaan koko illan. Juoksu sujui kevyesti eikä jalkoihin sattunut. Tästä alkaa kyllä kevään juoksukausi, ihan taatusti!

Lauantain korttikäsi

Laskiaispullia;)

Maanantai alkoi pienellä jurppimisella, kun katsoin paljonko verottaja käy kauhaisemasta mun tilistä, mutta en antanut sen koko päivää pilata. Asiakkaan luona kävin palaverissa ja olin normaalia myöhempään töissä. En viitsinyt käydä kotona kääntymässä, kun pian olisi tarvinnut lähteä takaisin keskustaan. Mulla oli tyttöjen kanssa treffit Pyymäen Oma:ssa. Oih, viikko pelastettu kun sai juoruta ja vaihtaa kuulumiset.

Teehetki ystävien kanssa