perjantai 7. maaliskuuta 2014

Voi perjantai....

Ai että. Tätä olikin odotettu piiiitkään. Nimittäin eilen oli ensimmäinen aamu kun polkupyörään ei tarvinnut laittaa valoa päälle. Ihan huikeeta! Hehkutin sitä koko päivän töissä. :)
Valitettavasti tämä mun hehkutus sai jokseenkin ironisen käänteen illalla, kun Elixiasta lähtiessäni huomasin että mun fillarin lamppu pidikkeineen oli pöllitty. Ei hitto mua ottaa päähän! Kaikki tarvis näköjään munalukolla laittaa kiinni. Ja taas tullaan siihen, että kai tää nyt oli mun syy lopulta, kun jätin kerta sen lampun pyörään kiinni. :( Sapettaa ihan älyttömästi. Kyseinen lamppu on koko pitkän ja pimeän talven saanut olla rauhassa, kunnes nyt kevään ensimmäisen valoisan aamun iltana joku tarvitsee sitä niin kipeästi. Pyh. Se ei edes ollut mikään Prisman kolmen euron lamppu....

Keskiviikkoisilta vaatekutsuilta on kumminkin selvitty ja nyt tosiaan odotellaan niitä housuja saapuvaksi. Samoin mä päätin hakea uuden lampun heti tilalle (jota en todellakaan jätä pyörään kiinni!), niin selviän siitäkin.

Mun ja Heidin venyttelyhaasteen alkaminen on nyt vähän venynyt. Nyt tarvis ne alkumittaukset päästä suorittamaan! Ennen niitä mä tiän, etten saa aikaiseksi aloitettua venyttelyä. Mikä ihme siinä on? Eilen se taas kummasti muistui mieleen, kun kävin hierojalla. Se tosin hieroi selän, mutta jumissa oli sekin. Hierojan mukaan mun hierontahistoriassa ylsi top 3:een jumiensa puolesta. Huh! Onneksi sain tällä viikolla uuden työtuolin, joka tuntuis olevan todella hyvä. En röhnötä tässä samalla tavalla kuin vanhassa, vaan istun paljon ryhdikkäämmin.

Säntäsin eilen siis työpäivän jälkeen salille kodin ja välipalan kautta. Poljin pyörää, kipitin juoksumatolla, tein vatsoja ja taas poljin pyörää ennen sitä hierojaa.

Mutta tänään. Tänään on ihana ihana perjantai! Mutta todella täynnä hämmennystä ja pientä vastoinkäymistä. Tavallaan myös arvokkaita oivalluksia. Siitä voisin viikonlopun aikana pari sanaa kertoa teillekin.
Hain työviikon päätteeksi postista mun vihdoin ja viimein tulleen lampunvarjostimen ja sitten käytiin Antin kanssa Bella Romassa syömässä. No tämän perjantain ehkä ei-niin-hyvän-päivän teeman mukaisesti odoteltiin ruokaa varmaan tunti ja laskua puoli tuntia... Tarjoilija oli sinänsä ihana, että antoi meille alkuruoat ja kahvit sitten ilmaiseksi. Ravintolasta mentiin leffaan katsoon uusin Kummeli ja kotiin mallailemaan lamppua. Ja koska näin putkeen menevä perjantai on ollut takana, niin leffa oli hivenen pettymys ja lamppu vääränlainen. 

Mutta koska kaikessa on kaksi puolta, niin se kauniimpi puoli on ihana, puhdas koti, eilisen siivouksen jälkeen (joo en osannut ottaa iisisti hieronnan jäljiltä) ja viikonloppu saa nyt alkaa!

Alla kuvat toisesta niistä, mistä tänään ei sitten tarvinnut lopulta maksaa...

Alkuruokaa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti