Milloin liika on liikaa?

Mä en oo koskaan ymmärtänyt, että miksi kukaan tarvitsee personal traineria saadakseen itsensä liikkumaan. Mä ymmärrän silloin kun on joku tavoite, kuten painon pudotus, lajikisat tai muuten selkeä päämäärä, jolloin personal trainer suunnittelee treeniohjelman tai ruokavalion ja seuraa edistymistä, sekä tarvittaessa muokkaa ohjelmaa treenin edetessä.

Mun mielestä liikunnasta tulee vaan ihan älyttömän hyvä olo. Mä en tarvi mitään muuta syytä liikuttaa itseäni. Kaukaisena päämääränä toivottavasti terveitä lisävuosia elämään. Se että arvostaa omaa terveyttään on ollu mulle ykkösjuttu.

Mutta se voi myös sokaista. Sen mä ymmärsin nyt, kun lihakset ei palaudu ja väsyttää. Ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten mulle tuli ahdistus, kun tiesin että on vakispinningin vuoro illalla. Ei siksi etten siitä enää tykkäisi, ei todellakaan, vaan ahdistus liittyi siihen tulevaan turhautuneisuuden fiilikseen. Kun intoa on niin kovasti, mutta itsestään ei saa irti mitään. Sykkeet ei nouse kun jalat ei jaksa pyörittää polkimia siinä tahdissa kun mieli haluaisi.

Paikat renaa, ranne on oikutellut. Vaikea rauhoittua paikoilleen ja hamuan itselleni ohjelmaa urheilun lisäksi yms. Nämä kaikki asiat jotenkin kuroutui yhteen mun mielessä ja tajusin, että nyt ollaan ylikuormitustilan äärirajoilla. Noh, oikeestaan siinä tilassa. Siellä äärirajoilla mä olen ollut jo monta kuukautta sitten. Siihen sokeutuu, että kun väsyttää työpäivän jälkeen ihan todella, niin siltikin sitä lähtee salille/lenkille/jumpalle... Koska siitä tulee niin hyvä olo!

Joopa, mulle siis voisi se personal trainer olla paikallaan sanomassa, että koska treenataan ja miten, jotta en polta elimistööni loppuun. Se on paha kun mulla ei ole mitään tavoitteita ollut treenin suhteen. Oon treenannu vaan treenaamisen ilosta. Ei ole kevyempiä viikkoja tai kevyempiä treenejä. Aina sata lasissa joka paikkaan. Lepopäivätkin on ollu vähän niin ja näin...

Noh, nyt on tultu siihen pisteeseen, että mulla on ensi viikolla urheilulääkäri. Ylirasitus fysiologian spesialisti, joka toivottavasti osaa auttaa mua maksimoimaan tämän palautumisen. Lepoa se vaatii, yritän siihen asennoitua jo valmiiksi. Helppoa se ei todellakaan tule olemaan. Mutta jos mielin pyöräilyreissulle Pyreneille, niin on syytä malttaa mielensä. Vaakalaudalla se reissu saattaa silti olla.. Mutta koska mä nään lasin mielummin puoliksi täytenä kuin puoliksi tyhjänä, en aio lannistua. Ensi viikolla oon viisaampi! Mietin salikortin jäädyttämistä kuukaudeksi, mutta mutta.... Jos kävis vaan harmailla tunneilla? Fitness fusionissa, venyttelyssä, pilateksessa, terve selässä...? Mä kysyn sitä siltä lääkäriltä. En usko että mun pää kestää olla tekemättä mitään.

Mutta mutta. Olkoonkin tämä nyt kaikille varoittavana esimerkkinä. Jopa tällainen perus pertsa kuntoilija voi joutua ylikuntoon. En olis ikinä uskonut.

Tai toisaalta ehkä just tämmönen jumppapirkko, koska urheilijoilla on enemmän tietotaitoa tunnistaa oireet ajoissa.

Mukavaa lauantaina. Tänään nostetaan jalat kohti kattoa ja löffätään. Parempi tottua. Ja parempi niellä ne kommentit "mähän olen sulle sanonut...". ;)