Urheilulääkäriä ja kahvitreffejä

Tää alkuviikko on hurahtanut nopeeta vauhtia käyntiin. Maanantaina Antti heitti mut aamulla töihin ennen kiekkovuoroonsa. Iltapäivällä mulla oli se urheilulääkäri siellä UKK-instituutilla. Se olikin mielenkiintoinen kokemus. Ensimmäiseks mentiin läpi mun taustat, liikuntahistoria, oireet yms., sitten mä sain täytettäväks sellaisen A4-lapun, jossa mun piti ympyröidä about 30 kohtaa asteikolla 1-5. Ne oli lähinnä henkistä puolta käsitteleviä, kuten kuinka ahdistunut/stressaantunut/tunnetko olosi syylliseksi -tyyppisiä kysymyksiä. Siitä se teki nopean yhteenvedon ja totesi etten mä ainakaan henkiseltä puoleltani ole ylikunnossa, mutta fyysisesti kyllä. :D Eli pää on mukana mutta jalat ei. Seuraavat kuusi viikkoa mun tulee käydä ainoastaan kävelylenkeillä ja sykkeiden on pysyttävä 120-130. Kuulemma mummojen saa antaa mennä ohi. ;) Mutta mun on myös syötävä enemmän. Eli energiansaanti on tuplattava. Se sanoi etten mä saa tarpeeksi energiaa mun kulutukseeni nähden, joka on todennäköisesti suurin syy palautumattomuuteen. Kun sitten ihmettelin miten se on mahdollista jos paino tipu, niin mun elimistö on niin stressitilassa, että se tuottaa sitä hormoonia joka estää laihtumasta. SILLÄ LAILLA! Kai mä nyt olisin syönyt enemmän jos olisin tajunnut tämän. Mutta eipä käynyt mielessä jos paino ei tipu eikä nälkä vaivaa. Joo urheilevat kansalaiset, pihviä naamaan vaan! Mutta koska ongelmana on se, ettei mun maha oikein viljaa kestä, niin mä meen ravintoterapeutille, joka antaa mulle ohjeet ravintomääristä suhteutettuna kulutukseen. No sehän sopii, kuka nyt ei syömisestä tykkäisi! :D
Tämän lisäksi mun täytyy mennä rasituskokeeseen, jossa mitataan laktaatit (nämä surullisen kuuluisat maitohapot), sykerajat yms. Tämä on kyllä ehdottoman tärkeää tietoa, jotta omaa kuntoaan voi kehittää oikealla tavalla. Mutta näillä mennään!

Mitä siihen Ranskan reissuun tulee, niin yhden kovemman harjoituksen saan tehdä ennen sitä. En sitten tiedä olenko halukas lähtemään sinne sen perusteella. Jos vaikka siellä iskee stoppi, niin voiko mun otsassa kasvaa silloin suurempaa tattiarmeijaa ja rahat on menny "hukkaan". Eli reissu on mulla vielä harkinnan alaisena.

UKK:lta menin takaisin töihin, josta päivän päätyttyä menin Pyymäen Omaan, eli sinne ihanaan kahvilaan keskustassa. :) Paranneltiin ystävän kanssa maailmaa ja esitettiin keittiöpsykologeja. Vitsi meistä on moneksi! :D

Tiistaina taas tein pitkän päivän töissä. Töistä lähdin asioilla käymään kaupungilla ja siitä sitten korot kopisten Tammelaan. Mulla oli kahden ystävän kanssa jälleen kahvittelutreffit. Tällä kertaa kokoonnuttiin siinä Pikilinnassa sijaitsevassa Kahvilla -kahvilassa. Oon siellä kerran aikasemminkin käyny ja se on ihan kiva. Tai sieltä saa paljon kaikkea luomua ja orgaanista. Mutta sanoisin silti että se paikka on hivenen liian hippi mun makuun. Kivaa siellä oli käydä, nimenomaa vaihtelua! Ja parastahan oli taas istua teekupin äärellä vaihtamassa kuulumisia. :) Kun kahvilasta tehtiin lähtöä, serkkupoika soitteli Passionista. Nappasin sen matkaani mukaan ja tultiin bussilla meille kahville. Siinähän se ilta meni tooodella nopsaan!

Ja nyt ollaan jo viikon puolivälissä. Normipäivä, paitsi yhtiökokouksessa kävin kuuntelemassa tilanteen. Eipä siellä mitään uutta ilmennyt. Harvemmin kai uudessa/uudehkossa taloyhtiössä. Menin yhtiökokoukseen kävellen noin kolmen kilometrin päähän ja jatkoin siitä sitten vielä lenkkiä. Mulla oli oikein sykemittari nyt huilitauon jälkeen käytössä. Eikä muuten ollu ihan helppo juttu koittaa pitää niitä sykkeitä siellä 120-130. Kesti aika kauan löytää sopiva kävelyrytmi. Lopulta lenkin pituudeksi tuli noin kahdeksan kilometriä. Hih, mutta nyt kohti loppuviikkoa! Palataan asiaan. :)

Lenkkipolulta