Arkistojen kätköistä...

En tiedä miten noi perjantait on nyt kääntyneet mua vastaan.

Mulla oli suunnitelma... Ehdin lähettää asiakkaalle yhden homman ennen iltapäivän urheilulääkäriä, jonka oli tarkoitus olla klo 14 ajatuksena, ettei sitten enää sen jälkeen tarvi mennä takaísin töihin vaan pääsen suoraan viikonlopun viettoon. Niin, siis vedenpitävä suunnitelma. Joka ensimmäisen kerran vesittyi siinä, että parin muuttujan takia tiesin joutuvani tulemaan pikaisesti vielä töihin, kunhan lääkäristä selviän.

Noh, ilmottaiduin klo 13:50 ja siirryin odotusaulaan lääkärin oven taakse. Siinä sitten istuessani ja odotellessani alkoi pieni harmitus tulla takaraivoon, koska tiesin että tässä odotteluajassa olisin ehtinyt saada sen työjutun tehtyä. Sitten lopulta klo 14:35 huoneen ovi avautui ja sieltä marssi asiakas ulos. Totesin siinä itsekseni, että noilla yksityisen lääkäriaseman erikoislääkäreiden palkoilla luulisi, että yrittäisivät edes olla aikataulussa.... Seuraavan kerran ovi avautui viiden minuutin päästä edellisestä, mutta lääkäri lähti marssimaan pois salkku kainalossa. MITÄH!?!

Mä lähdin siltä istumalta korot kopisten vastaanottoon kyselemään että missä helkkarissa mun lääkäri on. No tädit alkoi selvitteleen asiaa. Kello oli tässä vaiheessa 14:50. Niin noh... Siinä vartin selviteltyään tulivat kaksin pahoittelemaan, että se lääkäri on ilmeisesti unohtanut mut eivätkä enää saaneet sitä puhelimella kiinni. Oli laittanut vaan läsnäolokseen "poissa". Mä mietin että kuin ihmeessä mä saan hillittyä kiukkuni niin, etten tirvase molempia akkoja ja heitä samalla pöydällä olevia kukkaruukkuja seinään. Sanoin että te varmaan korvaatte tän mulle jotenkin, koska tää aika on ollut mun työajasta pois. Tädit nyökytteli ja sanoivat, että me voidaan tarjota sulle kahvikuponki ja tässä on tää asiakaspalautelappu. Sanoin että pitäkää kahvikuponkinne ja lähin ovet paukkuen pois. Siis mua suututti NIIN paljon! Ensin mua oli hikoiluttanu koko aamun kyseinen lääkäri (joo enemmän ku mikään gynekäynti) ja hyvä etten jänistänyt. Sitten kun sain voitettua itseni ja raahauduttua paikan päälle, niin mut on unohdettu! Ihan oikeesti, kenellekään muulle ei voi käydä näin.... Tää on niin mun tuuria! No joo joo, ei se niiden tätien moka ollu vaan sen lääkärin, mutta ei se siinä hetkessä lohduttanut. Mun aika kumminkin oli otettu vastaan ja se oli siellä järjestelmässä... Mystistä.

Eipä siinä sitten auttanut muu kuin palata konttorille tekemään loppuun työjuttu. Antti haki mut töistä ja lähdettiin Prismaan ruokaostoksille. Onneksi perjantaiharmitus loppui, kun välipalan jälkeen hyppäsin ratin taakse ja nilkka suorana ajelin ystävän luokse remonttihommiin! :D Sieltä oli mies saatu ajettua pois, niin me leidit otettiin sudit käteen ja maalattiin rappukaiteiden rimoihin pohjamaalia. Noh, mä maalasin ehkä seitsemän rimaa, koska J oli ollut aikasemmin päivällä ylitehokas. Terapeuttisita se oli!  Tai ainakin avautuminen päivän tapahtumista ;) Mutta viimeisenkin kiukun kyllä vei kummityttö, joka naama täynnä puuroa hymyili kaikilla kahdella hampaallaan. :D

Viikonloppuna silmät rävähti auki puoli seitsemältä molempina päivinä. Rytmi veressä. En sitten väkisin yrittänyt enää nukkua, vaan menin keitteleen puuroa itselleni. Antti veteli hirsiä kymppiin saakka, kun sillä oli yövuoro takana ja tämäkin viikko vielä samaa vuoroa. Lähdettiin puoliltapäivin maalle ajelemaan. Antti meni iskän kanssa puuhommiin ja mä kaivelin vanhoja valokuvia. Samaisesta arkistosta löytyi mun kirjoittama paperi harakanvarpailla "Eeva on paska". Oliko tää sitä sisarrakkautta parhaimmillaan? :D Voi että mä nauroin vedet silmissä. Siinä on varmaan just hetkeä aikaseimmin nallekarkki varastettu ja tunteet on laitettu paperille. ;)

Sisarrakkautta? :D

Eilen tultiin iltapäivällä takaisin Tampereelle, käytiin kävelylenkillä aurinkoisessa säässä ja katottiin illalla boxilta Vares. Antti lähti töihin ja mä nukkumaan. Tänään startattiin taas uusi viikko käyntiin ja toivotaan että tämän viikon perjantai on hippasen parempi. :)

Ainakin sain ensi viikon maanantaiksi uuden ajan urheilulääkärille, tosin tällä kertaa UKK-instituutille. Sitä odotellessa... Ja tänään mulle soiteltiin tältä surullisen kuuluisalta lääkäriasemalta ja pahoiteltiin tapahtunutta. Emmä enää ollu vihainen. ;)

Hyvää alkanutta viikkoa!