Aamupala ja kahvi sai mut kumminkin sen verran hereille, että mä tsemppasin ja fillaroin töihin sen 5km:n matkan pipo visusti korvilla. Ja kyllähän siinä sit lopulta lämmin tuli...
Työntäyteisen maanantain jälkeen poljin kotiin, keräsin salikamat ja huristelin Nekakan Löytöliiteriin. Porukat kävi kesällä ostamassa sieltä ison pinon säilytysjärjestelmiä, ja siellä oli sillon joku kesäkampanja, missä täydellä leimakortilla sai syyskuun aikana lunastaa tavaraa 25 eurolla. Eihän ne sitä muistanu käyttää, joten sain sen kortin lauantaina. Viimeisenä lunastuspäivänä ja jumpalle kiirehtiessä ravasin pitkin niitä valtavia hallikäytäviä ja koitin miettiä mihin mä sen 25 euroa tuhlaan. Lopulta mä löysin sellasen peltirasian meidän eteisen lipaston päälle aurinkolaseille ja pyöränvaloille. Lisäks ostin kynttilöitä, leivinpaperia yms.
Lähdin Löytöliiteristä kohti Elixiaa, nappasin Antin mukaan matkalta ja me mentiin spinningiin. Tai xyclingiin, niinku se Elixiassa on. Vetäjänä on alansa huippu, Markku, joka tietää kyllä lajista ihan kaiken...
Tunti oli kyllä sen mukainenkin. Teemana Pyreneiden polkasu, joka valmistaa keväällä tehtävään Ranskan pyöräilyreissuun. Oli kyllä varmaan viikon kovin reeni. Mä en ikinä oo ymmärtäny niitä kanssapolkijoita, joille tulee vaan pari hikipisaraa tunnilla otsalle. Mun ja Antin pyörien välissä oli järvi...
Jep, sykemittarikin oli sitä mieltä, että kovaa mentiin. Joku siinä lajissa, siis pyöräilyssä ylipäätään, vetää puoleensa. Vaikka vetää ittensä ihan loppuun, niin että pelottaa nousta pyörän päältä pois, se tunne on jotain ihan mieletöntä. Sit tultiin pikaseen kotiin, ruokaa ja lepoo. Jos tänään oikein panostais ja venyttelis? Mä oon oikeesti maailman huonoin venyttelemään...
Mutta tää maanantai oli hyvä startti kiireiseen viikkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti