Helmikuu vai huhtikuu?

No joo, siitä perjantaista. Kyllähän mä sinne salille suuntasin. Mutta perjantai-illan spinningin mahdollisti se, että kun mä tulin töistä kottiin, huomasin että matot oli ulkona ja sisälle astuessani imuri heilui eteisessä. Mulle oli siis kotiapulainen kuoriutunut yövuoron jäljiltä. Käytiin siis salin jälkeen kaupassa, syötiin ja sitten mä aloin tehdä kakkua kummipojalle. Tein sen koristelua vaille valmiiksi jääkaappiin. Sisälle mansikka- ja suklaatäytettä. Oli kyllä hyvä kombo!

Mulla ei Antin ylitöihin lähdöstä ole mitään käsitystä, mutta aamulla kuuden aikaan herättyäni huomasin, että oli sen herätyskello ilmeisesti soinut kolmen aikaan. Hiukan kyllä ihmettelin taas omaa sisäistä herätyskelloani, että nyt lauantaiaamunakin avaan silmäni aamukuudelta! Noh, sinänsä ihan hyvä, sillä mulla riitti touhua. Taistelin sokerikuorrutteen kanssa aika kauan ja tulin siihen tulokseen, ettei se ole mun juttu. Marsipaania on helpompi käsitellä, kun se ei kuivu yhtä nopeesti, eikä sen myötä hajoile ja halkeile. Mutta nyt kun olin varannut kakun kuorruttamista varten vain sokerimassaa, niin sillä piti pärjätä. Tuli kyllä niin made by Aino -näköinen kakku, mutta hyvää se oli ja sankarikin oli innoissaan. ;) Laitoin myös kunnon kodin hengettärenä sämpylätaikinan nousemaan ja aloin aamukahville. Antti oli varannut mulle kasi (siis KAKSI) palaa fazerin sinistä herkkulakon päättymisen kunniaksi. Ja juu, oli ihan hyvää. Mä en kauhee suklaafriikki ole, mutta hyvältä se silti maistui kahvin kanssa. ;) Hommat sain ajoissa plakkariin, joten ehdin pyörähtää vielä salillakin.

Herkkulakon loppu

Antti tuli töistä puoli yhden aikaan. Mä tein vielä ennen synttärijuhlille lähtöä valmiiksi pitsan ja salaatin illaksi. Puoli kolmen jälkeen oltiin juhlissa ja viideltä jo takaisin kotona. Vieraat olivat illan meillä. Saunottiin, höpötettiin ja herkuteltiin. Irtokarkit maistui taivaalliselta... En oo koskaan käsittänyt ihmisiä, jotka herkkulakon jälkeen ovat sanoneet, ettei ne karkit kovin hääviltä sitten enää maistukaan... En ymmärrä! :D sunnuntaina piti käydä vielä Makuunissa....

Lopputulos. Ois nätimpiki voinu olla :D

Antti lähti vielä seuraavanakin yönä töihin ja mä heräsin nyt inhimillisempään aikaan, nimittäin aamuseitsemältä. ;) Rauhallinen sunnuntaiaamu. Kävin taas spinningissä ja otin pienet päikkärit sohvalla. Meidän piti tyttöjen kanssa mennä keilaamaan, mutta radat oli varattuja. Tehtiin sitten parin viikon päähän varaus ja otetaan sitten uusiksi. Antin töiden jälkeen käytiin Panchossa syömässä ja sitten se meni nukkumaan illaks, koska yövuoro alkoi taas illalla. Mä tulisin hulluks tommosesta vuorotyöstä... Oon niin rutiinien orja. Serkkupoika tuli illallla vielä käymään.

Tänä aamuna mä sain kyydin töihin, kun Antti tuli kotiin. Se vei auton huoltoon, joten mun oli tarkoitus käydä hakemassa se sieltä iltapäivällä, mutta ei mun sitten tarvinnutkaan. Nyt tässä välipalapuuron jäljiltä suunnittelen salireissua, ihan puntin merkeissä. Välillä jotain muutakin kuin spinningiä!;) 

Ja niinpä tässä on uusi viikko taas startattu käyntiin, taas lähempänä kevättä. Lumi onkin tänään sulanut reippaasti, ihan huhtikuinen fiilis... Mutta mulle yksi lähestyvän kevään varma merkki on kauppoihin ilmestyneet tulppaanit! :) Mukavaa viikkoa ihan jokaiselle.

Kevään merkki