Kun sydän innostuu...

Sen on oltava joku psykologinen juttu, että maanantait tuntuvat väsyttäviltä aina, hyvin levätystä viikonlopusta huolimatta. Ja kyllä, tämä viikonloppu oli erittäin rentouttava. Maanantaisen työpäivän piristys oli ystäväni J ja pikku-M, joiden kanssa kävin Amarillossa lounaalla. Asiat taas kirkastuivat monta astetta, kun sai niistä jauhaa kaverille.

Työpäivän jälkeen mä hain spinningkamat kotoo (samoin Antin) ja me lähdettiin Elixiaan. Antti jäi tekeen salitreeniä ja mä suuntasin taas viikottaiseen Pyreneiden Polkaisuun, eli Markun teemaspinningiin. Taas sain omakohtaisesti kokea Markun sanoin, että kun sydän innostuu, se pamppailee lujempaa. Se tykkää, kun sitä rasitetaan. Näinhän se on. Mitä enemmän hengästyt ja mitä enemmän syke nousee, sitä enemmän sydän tykkää ja pamppailee riemusta. Sitä ei pidä pelätä, vaan siitä pitää nauttia.

Uunilohta

Tunnin hikoilun jälkeen me suunnattiin kotiin tekeen ruokaa. Uunilohta, bataattia ja kesäkurpitsaa, J:n vinkkaaman ohjeen mukaan. Lohen päälle mä laitoin smetanaa ja sitruunaa mausteiden kera. Oli muuten tosi hyvää, voin suositella. Loppuilta sujui sohvalla katsoen pari jaksoa Miehen puolikkaita.
Posti toi eilen mun joka vuosi niin kovasti odottaman kirjan: Suuri Joulukirja 2013. <3 Aivan ihana opus, tästä alkaa kunnon joulun odotus!

Suuri Jouukirja 2013 <3

Tiistaina aamun kirpsakka pakkanen sai mut laittamaan untuvatakin päälle, kun lähdin polkemaan töihin. Loppumatka tosin menikin sitten niin, että pyöräilin takki auki... Tuo mun Peakin untuvatakki on todella lämmin! Se on nyt kolmatta talvea käytössä. Maksoin siitä aikanani pienen omaisuuden, mutta en ole katunut pätkääkään. Se on ihan paras! Mä kun en ole mikään takkien keräilijä. Mä ostan pari laadukasta ja ajatonta takkia, joilla menen monta talvea. Kun on aika uusia takki, heitän vanhan pois, jos se siltä näyttää, tai kierrätän. Mulla ei ole tilaa säilyttää monia takkeja, ja takit jos mitkä, vie säilytystilaa melkoisesti. Siksipä takkia ostaessa tuijotan laatua ja ulkonäköä hinnan sijaan. Tämän mun Peakin untuvaisen parkatakin lisäksi arkikäytöstä löytyy DKNY:n harmaa villakangastakki. Näillä mennään tämäkin talvi.

Tiistaina kunniaksi (ja kun Teivossa ei ollut raveja tänään), Antti lähti mun kanssa spinningiin. Markun spinningiin tänäänkin siis. Nyt oli kyllä kuntokeskuksen raskain spinningtunti, nimittäin Xycling Challenge. Sykkeet nousi, ja sain varmaan ensimmäistä kertaa rikottua 190 lyönnin rajan pyöräilytunnilla. Tunnin jälkeen puhuttiin sykkeistä enemmänkin, ja talven aikana olisi tarkoitus mennä tutkituttamaan tarkemmin omat henkilökohtaiset sykerajat ja -tasot, jotta harjoittelusta saa tavoitteellisempaa.

Nyt mä vetäisen villasukat jalkaan, ja suuntaan pian kirjan pariin!