Keskiviikkona Antin vanhemmat haki mut töistä ja me mentiin anopin kanssa Sokokselle ostoksille. Tai oikeastaan pyörimään vaan ja nauttimaan kaupan jouluhuumasta. Tai ihan ensin me mentiin kyllä kahvilaan glögimukin ääreen parantamaan maailmaa. Sitten me pyörittiin siellä Sokoksella. Itse en ostanut mitään, mutta anoppi löysi ainakin nahkakäsineet. Omani on vuoden vanhat, enkä ihme kyllä ole niitä vielä hukannut. Oon ollut huipputyytyväinen niihin, saatiin ne firmalta joululahjaksi.
Sokoksen jälkeen hypättiin bussiin ja mä jäin Elixialla pois. Meidän oli tarkoitus Heidin kanssa käydä kevyesti ulkona juoksemassa ja kokeilemassa mun jalan kestävyyttä, ja sen jälkeen Fitness Fusion -tunnille. Noh, mä hyppäsin bussista ulos ja huomasin että katu oli mennyt jäähän ja kirpeä keli tuntui iholla. Mietin siinä pysäkiltä kävellessäni, että mahtaa tuntua trikoiden läpi viima, nyt kun on taas lämpöisempiin keleihin tottunut. Samasssa mä muistin että joo, muuten hyvä mutta mulla ei ole juoksutakkia mukana. Pitkähihainen treenipaita kyllä löytyy. Heidille pikainen puhelu ja aerobinen treeni muuttuikin sisällä tehtäväksi. Minkäs teet, sama pää kesät talvet...
Mä juoksin matolla kakskymmentä minuuttia ja poljin kuntopyörää toiset kakskymmentä minuuttia ennen jumpan alkua. Ei tuntunut pahalta. Mä tunsin sen mun säären etuosan kipukohdan, mutta siihen ei sattunut. Lepo on tehnyt hyvää, eli selkeä rasitusvamma se on ollut.
Siitä on varmaan vuosi aikaa, kun oon viimeksi fitness fusion -tunnilla ollut. Heidi suhtautui hyvin skeptisesti mun hermojen pitävyyteen rauhallisella tunnilla. Joo, ehkä syystäkin. Pilatekset ja joogat eivät ole koskaan olleet mun juttu, mä osaan kyllä hengittää ilmankin, että joku kertoo koko ajan että miten ja koska...
MUTTA, mä oikeesti pidin tosta tunnista. Joo mä tiän, toi kommentti mahtaa saada mut tuntevat lukijat hymähtämään, mutta oikeesti mä pidin siitä. Tunnilla oli tekemisen makua, hyvä musiikki ja sopiva rytmi. Siellä oli askelkyykkyjä ja vatsalihastreeniä. Mä vaan harmikseni taas totesin, että mun liikkuvuus ei ole ollenkaan huippuluokkaa. Lonkat paukkuu ja kiristää. Kertoo ehkä siitä, että tuo tunti olisi hyvä ottaa ohjelmistoon... Tunnin jälkeen oli jotenkin tosi rento fiilis.
Elixiasta mä kävelin kaupan kautta kotiin. Pitkä päivä takana, kun kotona olin vasta vähän ennen yhdeksää.
Mutta tänään, mä suuntasin töiden jälkeen kampaajalle. Arjen luksusta. Se on niin rentouttavaa kuunnella musiikkia, lukee hömppälehtiä teemuki kädessä ja odottaa että hiusväri vaikuttaa.
Väri on luonnnollinen ja hivenen tummempi. Pääasia, että se kamala kellertävän punertava sävy on taas pois. Ei paljon hopeashampoot auta tähän päähän, on niin läpitunkeva punapigmentti. Niska siistittiin, muuten aika perus. Kampaajan kanssa kyllä on diili tuonne maaliskuulle, että kevätauringon pilkistäessä lähtee letti. Tervetuloa lyhyt ja räväkkä! Mutta nyt on kiva, että joku karva pipon alta pilkistää...
 |
| Hämeenkatu |
 |
| Ostokset |
Kampaajalta mä ostin tuon Kevin Murphyn hoitsikan ja Sokokselta Mitchellin shampoon. Sitten mä treffasin yhden hyvän kaverin ja me suunnattiin Kahvila Valoon istumaan iltaa. Juotiin teetä ja naurettiin vedet silmissä. Selkeesti mahtava torstai! Tämän voimalla jaksaa vielä huomisen työpäivän ja sitten pääsee viikonlopun viettoon!
 |
| Gojimarjatee ja raakasuklaapala |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti