Keskiviikon äänenavaus

Tämän päivän ärsytyksen aiheita ovat olleet erinäisten ihmisten käytökset. Asiaan olen ennenkin kiinnittänyt huomiota, kun puhutaan vuorovaikutustaidoista. Mielestäni samalla puolella, yhteen hiileen puhaltavien ihmisten tulee pyrkiä molempia miellyttävään ratkaisuun ja pyrkiä siihen hyvässä hengessä. Tilanne voi olla ystävysten välinen keskustelu hyvin arkisestakin aiheesta, toisinaan syvällisestä tai sitten työkavereiden painiminen yhteisen projektin äärellä. Jos ratkaisua pohditaan yhdessä, niin silloin mielestäni kuuluu parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi kuunnella muitakin osallisia, eikä ainoastaan ajaa omaa näkökulmaa läpi. Ymmärrän tämän, jos sille on hyvät perusteet, mutta ratkaisun ollessa vielä saavuttamattomissa, on hyvä pitää avoin ilmapiiri. Itse olen pyrkinyt käyttäytymään luonteellenikin ominaisella tavalla, että ääneen jotain ratkaisua pohtiessani, joka myöhemmin on osoittautunut oikeaksi, en huutele kovaan ääneen tuuletusten saattelemana, että: "Mähän sanoin, ois kannattanu alusta asti kuunnella mua." Jos oman erinomaisuutensa välttämättä haluaa tuoda ilmi, niin sen voi sanoa vaikka: "Ahaa, se siis lopulta oli kuten ajattelinkin.". Sävyero, mutta toisessa osapuolessa hyvin erilaisen reaktion aikaansaava.

Tällä esimerkillä tarkoitan nimenomaa yhteistä päämäärän saavuttamista, en väittelyä ja haastetilanteita. Silloin jos väitellään, eli ollaan eripuolilla, tilanne on aivan toinen. Silloin kuuluukin tuuletella ja huudella, pilke silmäkulmassa tietenkin. ;)

Mutta tämän päivän kiukun sai aikaseksi juurikin kyseinen käytös. Mielestäni yhdenkään aikuisen ihmisen ei tuolla tavalla kuulu käyttäytyä. Se on vastoin hyviä käytöstapoja ja sitä paitsi todella lapsellista. Tähän olen törmännyt ennenkin. Mutta pahimman kiukunpuuskani laskeuduttua, tulin lopulta siihen tulokseen, että kyseinen käytös taitaa olla yhteydessä kilpailuhenkisyyteen. Pitää näyttää toiselle olevansa parempi ja oikeassa. Ihmiset, jotka tätä raivostuttavaa tapaa viljelee, eivät kyllä henkilökohtaisella tasolla sitä tarkota. Toisinaan tekisi silti mieli näpäyttää takaisin, mutta tähän mennessä olen saanut hillittyä mieleni. :D

Hah, no se siitä keskiviikon avautumisesta. Töiden jälkeen kävelin kotiin (alkumatkan auringon paisteessa!), söin välipalaa ja lähdin kohti Elixiaa. Eilisen vyöhyketerapian jäljiltä jalkapohjissa on kihelmöinyt, mutta suuntasin siitä huolimatta spinningiin. Jalat oli kyllä ihan puhki, mutta kohtuuhyvän reenin sain silti tehtyä.

Päivät ovat olleet valtavan paljon valoisampia ja mieli siitä syystä huomattavasti virkeämpi. Kiitos lumen, pakkasen ja auringon. Ei kauaa, ja kevätaurinko lämmittää kasvoja. Tykkään! Ei sitä ainaista harmautta, vesisadetta ja kurakeliä.

Tästä sitten kohti loppuviikkoa! Muistetaas käyttäytyä sitten niin, että hyvä ilmapiiri säilyy. ;) Vaikka joskus on hyvä se ilmapiiri räjäyttää sen pudistavan vaikutuksen takia, mutta turhat kitinät kiitos vähemmälle. Yritän sen itsekin muistaa, vaikka välillä väsyttäisikin. Huomenna kulttuuria tiedossa!

Ps. Ei tämä viiden päivän työviikko niin kamalalta tunnukaan, vaikka sitä ensin epäilin! :)