Nimi mietinnässä...

Nyt on paljon mietittäviä asioita. Meillä on nimittäin muutto edessä, ja THE Manse jää taa. Niinpä blogi kaipaa uutta nimeä. Ehkäpä jopa uutta blogia. Nimi on hahmoteltuna kyllä, joten ehkä sitten ensi kuussa sen julkaisen.

Tosiaan, muuttorumba on alkanut. Pakkailtu ei ole, mutta tavaroita on pyykkikoneesta lähtien myyty. Neiti Hulina pitää huolen, ettei tule taukoja päiviin. ;) Mielenkiinto edes siivota enää täällä, on ihan nolla. Henkisesti olen jo muuttanut maalle.

Blogin nimen lisäksi olen miettinyt mitä tulen jakamaan tänne bittiavaruuteen. Itsestäni en niin välitä, mutta jälkikasvua haluan suojella. Niinpä luulen, että neidistä nähdään vain sormia tai sivuprofiilia tänne ladatuissa kuvissa. Ainakin toistaiseksi. Tai sitten teen tästä suljetun blogin. Jää nähtäväksi!

Tavallaan haikein mielin jätän tämän kodin. Tänne liittyy niin paljon kivoja muistoja, mutta toki odotan enemmän uudelta, 100 neliöö isommalta kodilta!

Pesulaput on parhaita <3

Meidän puolivuotias on pesulappu-iässä. Kaikista leluista etsitään ne pesulaput, ne on parhaita! Jopa sieltä leikkimaton pohjasta. <3

Tartu hetkeen, elä hetkessä...

Niin se menee, kuten otsikkokin sen kertoo. Siihen on pyritty 100%:sti ja onnistuttukin, siitä kertoo ehkä 7 kuukauden blogihiljaisuus. ;) Oli ehkä huono selitys? Mutta on siinä jotain perääkin...

Meidän pieni rakas tytöntyllerö syntyi siis lucian päivänä 13. joulukuuta raskausviikolla 41+1. Ja sillä samaisella hetkellä kun tämä pieni ihme parkaisi ensi kerran, se kietoi isin ja äidin pikkusormensa ympärille. Niinpä tämä arki on pyörinyt hyvinkin tiiviisti pienen ja iloisen neidin ympärillä. <3 Tai "pienen", 9kg ja 70cm! :D

Jospa yrittäisin vähän herätellä tätä blogia hiljalleen taas eloon... Nyt kun ensiaskel on otettu päivityksen suhteen, niin alan nyt kuuntelemaan pinnasängystä kuuluvaa ihanaa tuhinaa....

Hyvää yötä!

Mamman masussa on hyvä asustaa...

Terveiset aamulenkiltä!

Aamuhämärissä lenkillä

Takana reipastahtinen 7 kilometriä ja raskausviikko 41 meneillään. Ehei, ei meidän murua kiinnosta tulla vielä tänne vesisateeseen tuolta masun lämmöstä. ;)

Nämä viikot on menny touhutessa kaikenlaista. Jotenkin ajattelin että kirjoittelen tänne sitten kun pikkuinen on syntynyt, mutta koska hänellä ei kiirettä tuntuis olevan, niin sama vaikka päivittelen kuulumisia jo nyt.

Pariin viikkoon on sisältynyt neuvolakäyntejä, pikkujouluja, ostosreissuja, lenkkeilyä ja salia. Viime viikolla kävin vielä parina päivänä salilla, mutta nyt olen sen jättänyt päiväohjelmasta jo pois. Vaikka olo on hyvä, niin ulkoilma tekee hyvää ja reipas lenkkeily. Sitä paitsi tämän viikon jälkeen mutenkin alkaa jäsenyyden huilikuukausi meilä molemmilla, mulla ja Antilla.

Joulukalenteriluukku nro 4

Joulukalenteriluukku nro 7

Joulukalenteriluukkua nro 7

Nuo kolme yllä olevaa kuvaa on mun ja Antin iltakävelyltä parina iltana otettuja. Ehkä olette Aamulehdestä lukenutkin Veisun ja Korkinmäen omakotialueiden joulukalenterista? Aina jokin omakotitalo on valittu päivän "joulukalenteriluukuksi". He koristelevat jonkun osan pihastaan tai talostaan teeman mukaisesti, ja sitä voi ihastella sitten ohikulkiessaan. Luukkutaloista on olemassa kartta, jotta oikeana päivänä osaa suunnata oikeaan paikkaan bongailemaan jouluteemaa. Mun mielestä ihana idea!

Firman pikkujouluissa tuli käytyä syömässä ja moikkaamassa työkavereita. Oli ihan kiva nähdä niitä kuukauden tauon jälkeen! :D Pikkujoulut oli monen muun firman tavoin Tampere-Areenalla. Yrityksille helppo tapa järjestää tuollaiset, kun on valmis ohjelma ja ruoka. Tyttöjen kanssa järjestettiin pikkujoulujen tynkää myös ja kotona oon laittanut joulua. Uuni kuumenee päivittäin jos jonkinlaisen leipomisen takia, mutta lähinnä oon limppuja ja sellaisia leiponut..

Sekopäinen mamma lähdössä firman pikkujouluihin.

Tämä kotona olemisen syvin olemus auennut mulle nyt viiden viikon aikana. Joo, onhan se mukavaa kun ON JOKIN TARKOITUS tähän. Anteeksi isot kirjaimet. Mutta mä en ihan oikeesti voisi hengailla päivät pitkät kotona ilman tarkoitusta. Nyt tämä menee kun on tarkoituksena antaa pikkuisen kasvaa masussa loppuun ja saattaa maailmaan ja antaa alkueväät elämälle yms. Mutta se että hengailisin vaan kotona ilman lasta, niin ei kiitos. Ei ole mun juttu ja töihin on alkanut olla kaipuu kun synnytys siirtyy ja päivän touhut alkaa muistuttamaan toisiaan.

Laskettu aika, due date, on ohitettu. Mua ei kyllästytä tämä odottaminen sinänsä olenkaan. Kun olo on mainio, ei ole liikuntarajoitteita eikä kipuja, niin mikäs tässä ollessa. Mutta kun tuo "maaginen" 40+0 tuli täyteen, niin olo on ehkä hivenen epävarma. En uskalla lähteä yksin mihinkään eikä voi tehdä mitään suunnitelmia. Tämä kyttääminen siis alkaa risoon! Mutta pääasia että tämän vuoden puolella syntyy. ;) Ja toki Anttikin on töissä hälytysvalmiudessa koko ajan.

Multa kysellään tuntemuksia, että onko mitään oloja siitä että minityyppi haluaisi tulla jo tälle puolelle masua.. No en ole tulkinnut. Enkä halua tulkita. Luotan siihen, että kun sen aika on, niin tulkinnanvaralle ei ole tarvetta. :)

Noh, päivä kerrallaan mennään. Kaupungilla ei oikein viitsi pyöriä kun ei ole mitään ostettavaa. Huomenna (mikäli en jakaudu ennen sitä) ajattelin suunnata kirjastoon. Äsken leivoin muffinsseja valmiiksi pakastimeen tulevia vauvavieraita varten. :D Niin, että näin nämä päivät etenee..

Palaan asiaan kun pikkuinen on maailmassa! Tai mikäli turhaudun ennen sitä, niin tulen avautumaan asiasta. :D No ei kai. Ihanaa viikon jatkoa kaikille! Nyt joululaulut soimaan...

Kiireinen äitiyslomalainen?

Otsikko kertoo kaiken oleellisen. MUKA kiireinen. En edes ole mitään ihmeempiä tehnyt, niin silti tuntuu, että olen koko ajan menossa johonkin suuntaan. Vointi on edelleen mainio, niin tulee sitten touhuttua kaikenlaista ja järjestettyä menoa.

Lauantaina meillä oli tyttöjen pikkujoulut yhden ystävän luona. Oli ihanaa istua kaikessa rauhassa, vaihtaa kuulumisia ja nauraa välillä vedet silmissä! Onneksi aloitettiin illan vietto jo hyvissä ajoin, niin mäkään en heti sipannut. ;) Tulin kotiin yhdeksän aikaan, mutta tyttöset oli lähteny vielä yöelämään jatkamaan. Sunnuntaina käytiin kaveripariskunnan luona kahvittelemassa ja eilen mulla oli parin kaverin kanssa lounastreffit. Eli kyllä sitä ohjelmaa vaan on!

Viime päivinä ja viikkoina on uutisoitu perhetragedioista Suomessa. Täytyy kyllä sanoa, että kolahtaa aikalailla tällä hetkellä. Ei vaan voi ymmärtää... Kunpa kaikilla olisi yhtä vahva tukiverkosto ympärillä kuin itsellä.

Mulla on ihaan hirvittävä sisustuskuume. Luen kaikenlaisia remonttiblogeja ja ostan sisustuslehtiä. Kun tämä pikkuinen saapuu tälle puolelle masua, niin saan muutakin ajateltavaa. :D Onneksi nykyinen asunto on sen verran pieni, etten voi ostaa tänne mitään. ;) Tulevaisuus näyttää, että missä asustellaan sitten seuraavaksi...

Lukuhetkiä..

Mutta Mansessa kaikki ennallaan ja masu kasvaa! Koitan ehtiä kirjoittelemaan useammin, kun se vielä on mahdollista. Alkuun voi tissitakiainen viedä mahdollisuuden kirjoitteluun, joten katsotaan ja punnitaan tilanne sitten uudelleen.

Kyllähän tuossa mahan päällä jo viikkaisi pyykit...

Posteljoonin tuomaa...

Viikko kulunut aika leppoisasti liikunnan ja ystävien parissa.

Maanantaina kävin salilla, mutta muuten päivä ja ilta kului rauhallisesti kotona. Nyt olen taas muutaman yön nukkunut aika huonosti, joten aamut venyy aikalailla ja kropan käynnistyminen uuteen päivään ottaa aikaa. Niimpä eilen kävin tahtojen taistelun lenkin suhteen. Ensin mietin onko kyse oikeasti väsymyksestä vaiko vain lorvikatarista. Tulin siihen tulokseen että laiskotus se oli, joka puski päätään. :) Niinpä mä itsepäisenä potkin itseäni persuksille ja lähdin kunnon reippaalle lenkille (sportstrackerin mukaan 7,3km/h!). Ja kuten varmaan jokainen tietää, niin sitä päätöstä ei tarvinnut jälkikäteen katua. :) Illalla treffasin pari ystävää kaupungilla teekupin äärellä, joten oli ihana päivä!

Tänään posti toi tullessaan jokavuotisen odotuksen. Nimittäin Suuri Joulukirja! Sormet syyhyää päästä kunnolla sen kimppuun, josko huomenna olisi rauhallinen hetki siihen syventyä. :)

Postin tuomaa <3

Käytiin iltapäivällä salilla ja illalla paketoin jo ostetut joululahjat valmiiksi. Salilla tuo tekeminen vaatii hivenen soveltamista tämän masun kanssa, mutta alataljankin voi tehdä kahvalla vuoropuolin. ;) Nyt tosin alan saamaan kovasti huomiota siellä, ja ihmiset tulevat kyselemään laskettua aikaa. Mutta hyvin positiivisesti ovat onneksi suhtautuneet raskausajan liikuntaan, kuten kuuluukin! Mutta valitettavasti olen kuullut myös toisenlaisia kokemuksia...

Huomenna siivotaan, ja pikkupakkastakin se lupasi sopivasti mattojen tuuletukselle. :)

Nenät kohti loppuviikkoa!

Hiljaiseloa

Huolimatta hiljaisuudesta täällä blogin puolella, olen edelleen yhdessä koossa. :)

Blogihiljaisuus on lähtöisin kiireistä ja väsymyksestä, siitä tyypillisestä.

Viime viikolla mulla oli lääkärineuvola ja asiakasomistajapäiviltä hankittiin kaikki vauvanhoitotarvikkeet. Tänään saatiin vaunut kokoon ja perjantaina haetaan turvakaukalo telakoineen. Pikkuinen on siis tervetullut koska vaan, täällä sua jo odotellaan. <3

Kummityttö oli viikonloppuna yökylässä. Käytiin katsomassa elokuvissa Muumit Rivieralla ja ekaluokkalaisen sai ihkaoikeat korvikset. ;) Jännitti kovasti, mutta hienosti se meni.

Oli muuten melkoinen leffa! Siinä Muumipappa oli oikeasti krapulassa ja Niiskuneitiä liehitteli playboy. Kyllä tädin naama kalpeni tämmöisestä sensuroimattomasta Muumista. :D

Salia ja lenkkiä oon tehnyt normaalisti, mutta powerissa en ole nyt käynyt. Inhottavat vihlonnat ja juilinnat lantionseudulla on saaneet mun masun humpsahtamaan yht'äkkiä alaspäin. Huomasin sen tänä aamuna! Laitankin tuohon kuvan vertailun vuoksi. Vasemmanpuoleinen kuva on viime keskiviikosta, kun olin lähdössä neuvolaan, ja oikeanpuoleinen on tältä aamulta. Maha on suorastaan valahtanut. :D

Vertailumasut

Paitsi ettei tuo kollaasi ole kuitenkaan kovin havainnollistava, höh. Mutta nyt huomaan ison eron kuitenkin!

Tänään kävin salilla tekemässä käsireeniä, polkemassa kuntopyörää ja heiluin hetken stepperillä. Kyllä tuo pienikin liikunta tekee hyvää! Multa tultiin kysymään siellä laskettua aikaa. Kerrottuani sen olevan hyvin pian, niin täti totesi: "tää on kohteliaisuus, mutta näytätkin siltä." :D Joo, onhan tuo aika mötkö tuo masu jo, mutta kyllä mä siitä tykkään. Ei se häiritse mua, vaan kulkee kompaktina pakettina mukana. :) Enemmän häiritsee tuo uudet mittasuhteet saanu takamus, mutta eiköhän se siitä sitten normalisoidu sen kummempia stressaamatta.

Iltapäivällä toteutin pienen ulkoiluhetken, kun kävelin jalkahoitoon. Pieni järkytys tosin odotti, kun hoitolassa oli poliisit vastassa. Paikka oli hetkeä aiemmin ryöstetty! Järkyttävää. Pakko olla joku huumehörhö, kun maanantaina keskellä päivää ryöstetään hoitolan ollessa vaan pari tuntia auki. Ei siinä ajassa ole pohjakassa ehtinyt kertymään! Mutta sympatiat henkilökunnalle. Kamala kokemus!

Kasattiin tosiaan illalla vaunut valmiiksi. Muistinkin niiden olevan just niin näppärän kokoiset, että melkein taputin molempia päälaelle hyvästä ostopäätöksestä. Mutta silti. Mä haluan niiden säilyttämiseen oman sopen. Eli ehkä meidän sittenkin tarvitsee muokata huonekalujen paikkaa, valitettavasti. Mutta vain sillä keinolla eteisen syvennys saadaan vaunuille käyttöön... Suunnittelu jatkukoon...

Isänpäiväviikonloppu

Viikonloppu meni isukkia juhliessa, urheillessa ja leipoessa.

Mun on aina niin helppo keksiä miten isää muistan, oli sitten syntymäpäivät, isänpäivät tai joulu. Se nimittäin aina ilahtuu leivonnaisista! Etenkin leivistä ja sämpylöistä.. Niinpä mä sunnuntaiaamuna tein piimälimppua, joista kaksi vein arvan ja sukkien kera päivänsankarille. Anttia juhlitaan isänpäivänä sitten ensi vuonna, vaikka mun mielestä sitä olis voinut juhlia jo nytkin. Isukki. <3

Nyt mä oon muutamana yönä heränny suhteellisen kivuliaisiin supistuksiin. Kuuluu toki asiaan jo tässä vaiheessa, mutta mielellään pikkuinen vielä pari viikkoa saisi masussa jumppailla. :)

Maanantaina mulla oli labra-aika keskustassa, jonne päätin mennä kävellen. Kävelin sitten toista reittiä takaisin, joten. Kilometrejä tulikin melkein kymmenen! Teki hyvää ulkoilla ja kävellä pitkälti, mutta kotiin päästyä oli jalat ihan puhki! Tein ruokaa valmiiksi ja menin päiväunille. Unta riittikin sitten melkein puolitoista tuntia! :D Pienet päikkärit... Käytiin me sitten Antin kanssa vielä salilla tekemässä käsireeni illalla.

Tänään onkin ollut rento päivä! Kävin kaverin luona kahvilla ja loppupäivä on mennyt kotona löffätessä. Kävelyllä käytiin illalla, mutta muuten sohva on ollut visusti selässä!

Huomenna mulla on lääkärineuvola! Saa nähdä mitä siellä sitten sanotaan. :)

Sitteri odottaa jo istujaansa :)